lauantai 12. tammikuuta 2019

Blogin päätös - Kiitos ja kumarrus!


Viime viikkojen top 3: Saa tahtoa, saa höpöttää & saa syödä herkkuja.
Lapsi on alkanut käyttämään ilmaisua ennen vanhaan. Alle neljävuotiaan suusta kuultuna se on melko huvittavaa. Kasvatanko lapsestani nostalgikkoa!? Missä minä olin ennen kuin synnyin? Mistä isi on tullut? Lapsi kyselee ja koetan vastailla. Ja mietin. Milloin se oppi puhumaan? Milloin sanat istuivat oikeille paikoilleen ja muodostivat järkeviä kokonaisuuksia? Milloin, missä välissä ja miten ihmeessä. Tuntuu, että kolme vuotta sitten aloittamani, koti-isä vuoden projektina käynnistynyt ja kaksi vuotta siitä pidemmälle kurkottanut blogini alkaa olemaan tiensä päässä. Kun luen nyt kolme vuotta sitten kirjoittamia ensimmäisiä blogitekstejäni, juuri hoitovapaa vuoden aloittaneena, en pysty ymmärtämään ajan juoksua. Eilinen on yli tuhannen kuluneen päivän takana, menneessä ja eletyssä. Kuinka nopeasti eteen tuleekaan se hetki, kun suusta pääsee sanat: silloin, kun lapset olivat pieniä... 

Päiväkirjamerkintöihin perustunut ja niitä korvaamaan suunniteltu blogi oli miellyttävä ja paikoin terapeuttinenkin kokeilu. Olen iloinen, että sain tämän aikaiseksi. Nyt on useita kymmeniä sivuja tekstiä johon palata, kun aika rientää ja ryntää ohi ja lapset kasvavat ulos lapsuuden raameista ja kaiho hiipii puseroon. Kun joskus tulevaisuudessa ojennan pojilleni tulostetut ja kuvin varustellut liuskat, toivon että he kokevat enemmän iloa kuin myötähäpeää. 

Lapsiperhe elo on usein jatkuvaa riittämättömyyden tunteiden kanssa painimista. Miksi huudan lapsilleni? Miksi hermoni menevät koko ajan? Miksi yksinkertaisista asioista pitää sanoa kymmeniä kertoja, ennen kuin viesti menee perille? Miksi kaikki on niin monimutkaista? Olenko huono vanhempi? Olenpas huono vanhempi. Läsnä mutta poissa. Vanhempi joka alentuu itse lapseksi ja osoittaa kuinka kypsymätön on. Muistanko millaista oli kun ei ollut kenestäkään vastuussa? Ja samalla mitään toisenlaista elämää ei haluaisi elää. Pysty ajattelemaankaan sellaista. Ja hetkittäin ymmärtää oman mielettömän tsäkänsä tässä elon myllyssä. Ja yrittää sisäistää sen.


Kiitos kaikille jotka ovat tekstejäni lukeneet ja kommentoineet. Isin Taisto - blogin päivittäminen päättyy tähän. Blogi ei kokonaan vielä sulkeudu, mutta ei myöskään enää uusia tekstejä taida synnyttää. Tarkoituksenani on kuitenkin joskus vuoden 2019 aikana, jos hyvin käy, aloittaa uusi kirja-aiheinen blogi.  

Lopuksi ja ennen kaikkea - kiitos lapsilleni. Ilman teitä en paljoakaan olisi.