Millaiseen maahan ja maailmaan
syntyi poika, millaiseen taas pojan isä? Vertaillaanpas hivenen. Kohta kuluneen
pojan ensimmäisen vuoden aikana uutisotsikoissa ovat olleet muun muassa
hallituksen ajamat leikkaukset kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi, Syyrian
viisi vuotta jatkunut sisällissota, terrorismi, tasapainoisen oloiset kaverit
Trump ja Putin ja jälkimmäisen johtaman Venäjän hämmentävä, pelkoa nostattava
toiminta. Pojan ensimmäistä vuotta ovat määrittäneet keskustelut turvapaikanhakijoista
ja mittavin pakolaisuus sitten toisen maailmansodan. Amnestyn mukaan maailmassa
on tällä hetkellä arviolta 60 miljoonaa pakolaista ja vuoden 2015 aikana Eurooppaan
pyrki lähemmäs 800 000 ihmistä. Suurin osa heistä, yli 600 000 on saapunut
Kreikan saarille. Sinne missä monien suomalaisten on tapana lomailla. Suomi
myönsi 1346 turvapaikkaa vuonna 2014, tuona vuonna Euroopasta haki turvapaikkaa
yli 600 000 ihmistä. Oliko sopiva määrä, oliko liikaa?
Kun kotosalla viettää aikaa
lasten kanssa, sitä ui luontevasti siinä kakkavaippojen ja itkuraivareiden
maailmassa ja se kaikki mikä on sen arjen ulkopuolella, on toisaalla, kaukana,
muiden murhe. Jotenkin kuitenkin huomaan, tässä omaa epäoikeudenmukaisen
oikeudenmukaista elämää viettävänä, (ja, kun tässä tekstissä nyt vertailemaan
lähden, niin lähes mihin tahansa maahan verrattuna, turvatun kasvuympäristön
saavien lasten isänä), ajattelevani enemmän maailman kipupisteitä, kurjuutta,
käsittämätöntä epäoikeudenmukaisuutta ja turhautumista kaiken kärsimyksen edessä.
Ei pitäisi avata konetta, lukea uutisia, mutta silti olla sulkematta silmiä.
Pitäisi pelata pasianssia pelikorteilla kun poika nukkuu päiväuniaan, ei lukea
uutisia! Tavattoman onnekas on lapsi joka
suomeen syntyy. Tämän lausahduksen perään on tietenkin lisättävä, että omasta
poterostani huutelen. Paljon on poteroita joista huudellaan (usein vailla
kasvoja) ja sitä huutelua tässä
maassa tuntuu riittävän. Mitä ne tänne tulee? Tarvitseeko niitä pelätä? Miksi
niillä on hiukset niin hienosti laitettu? Aloitin katsomaan YLE:n A2 Turvattomuus-iltaa.
Alussa haastateltiin henkilöä, jonka kotipaikkakunnalla oli kerätty adressia lapsille
turvallisen koulumatkan puolesta. Ajatus on varmasti hieno, varsinkin jos
pelätään lukuvuoden alussa, että miten lapset pääsevät turvallisesti teiden yli
kouluun mennessään ja sieltä palatessaan. Nyt oli kuitenkin kyse siitä, että
haluttiin ennaltaehkäistä sitä, että maahanmuuttajat eivät tee julmuuksia
lapsille. Kun toimittaja kysyi, että mitä siellä haastateltavan kotipaikkakunnalla
sitten on tehty, niin vastaus oli, että mitään ei vielä ollut tehty, mutta
puheita on ollut, puhuttu kieltä jota ei ymmärretä ja naurua ja katseita myös. En
katsonut pidemmälle ja on varmasti epäreilua, että tein tulkintani ohjelman
tasosta alun perusteella. Nykyaikaa kuvaavaa on, että ihmiset pelkäävät. Joku
maahanmuuttajia, joku Venäjää, joku susia, joku hallituksen
leikkauspolitiikkaa. Pelkoja riittää.
Pelkoja oli myös silloin, kun
itse olin vauveli. Tuolloin yksi globaali pelko oli pelko ydinsodasta. Kyllä
sitä noille lapsukaisille on ajoittain kateellinen siitä viattomuuden
maailmasta missä he elävät. Tahto varjella, että tuo viattomuus säilyy
mahdollisimman pitkään, on suuri. Ei ole kauankaan aikaa kun vanhempi poika
kysyi, että ”isi onko sotilaita ihan oikeasti?” Kaksinapaista maailmaa
leimannut kylmä sota oli 80-luvun alkupuolella taas lämpenemään päin (Venäjän
Krimin valtauksen jälkeen käsite kylmä sota on noussut uudelleen esiin). Tästä
ajasta kertoo YLE:ltä tullut, kelpo Deutschland 83 niminen 8-osainen sarja. Kun minä kasvoin
ensimmäistä vuottani umpeen, presidenttinä oli Koiviston Manu (SDP), joka oli
valittu tehtävään alkuvuodesta 1982. Nyt meillä on Sauli (Kok.), joka on
valtaamassa takaisin niitä presidentin valtaoikeuksien rippeitä, jotka Halonen
menetti. Halonen leimattiin hankalaksi, kun halusi pitää kiinni valtansa
rippeistä. Sauli sen sijaan…
Jos Syyrian tilanne on ollut
esillä kuluneina viitenä vuotena ja on valitettavasti yhä edelleen, oli tuo ahdistavalla
tavalla esillä myös 1982. Haman verilöylyssä helmikuussa menehtyi arviolta jopa
40 000 ihmistä. Kylmän sodan toista supervaltaa johtanut, NKP:n pääsihteeri
Leonid Breznev kuoli loppuvuodesta 1982. Lännen päädyssä valtaa piti entinen
näyttelijä Ronald Reagan, joka tarjosi aikoinaan 80-luvun alkupuolella ns. rajoitettua
ydinsotaa Euroopan puolustukseksi ja oli lähellä näin sen käynnistää. Se olisi
tarkoittanut sitä, että Länsi-Eurooppa olisi ollut sekä itä, että –länsiblokin
ydinkärkien kohde. Saattoi sen toisenkin puolen tekemisillä olla jotain
vaikutusta. Kuunnelkaa legendaarisen Rattuksen
Rajoitettu ydinsota ep vuodelta 1982. Se kertoo omalla tavallaan
jotain oleellista 80-luvun alusta.
https://www.letras.com/rattus/1586224/
Vertailun tehdessäni ja sen tueksi
hakkeroidun tilastokeskuksen inteerneet-sivuille. Jengiä Suomessa oli vuonna
1981 4 812 150. Pojan
syntymävuoden alussa suomenmaassa eleli sen sijaan 5 471 753 ihmistä. Vuosien
1980-1999 välisenä aikana (lyhyempää ajanjakso ei ollut tarjolla) minun nimellä
paiskattiin 1285 lasta, joista alle viisi oli naisia? Pojan nimen vuosien
2010-2016 välisenä aikana on saanut 256 lasta, kaikki poikia. Suomessa vuonna
2015 syntyneiden tilasto julkaistaan vasta myöhemmin keväällä, mutta vertailuksi
voidaan ottaa vuonna 2014 syntyneet, joita oli tilastokeskuksen mukaan 57 232 ja luku oli noin 900 vähemmän
kuin vuonna 2013. Ensisynnyttäjän keski-ikä vuonna 2014 oli 28,6 vuotta. Vuonna
1981 lapsia syntyi 63 469, eli yli 6000 tuhatta enemmän kuin pojan syntymä
vuonna. Suurten ikäluokkien huippuvuotena 1947 syntyi 108 168 lasta, näin
vertailun vuoksi ilmi tuotuna. Ensisynnyttäjän keski-ikää vuodelta 1981 en
onnistunut löytämään. Työttömyysaste oli helmikuussa kuluvaa vuotta, 9,4
prosenttia. Vuotta aiemmin, helmikuussa 2015 aste oli 10,1 prosenttia.
Työttömiä on nyt 20 000 vähemmän kun vuosi sitten. Vuoden 1981 elokuussa
työttömiä työnhakijoita oli noin 97000, vuoden 2016 helmikuussa luku oli noin
248000.
Jos musiikista hieman. Mitä Suomi
soittaa -listan ensimmäiselle sijalle yltäneiden levyjen listalta, vuoden 1981
elokuussa, löytyi Julio Iglesiaksen 14
suosituinta. Vuoden 1981 suurin hitti oli Barbra Streisandin Woman in Love. Itseäni miellytti
erityisesti, se että sijalta 8 löytyi Mikko Alatalon Rikoo on riskillä ruma ja saman veijarin Mummoni ja moukarinheitto sijalta 42. Musiikkilistojen aarreaitta
on Timo Pennasen huikea teos Sisältää
hitin – Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972. Vuonna
1981 julkaistiin mm. seuraavat itselleni tärkeät levyt: Juice Leskinen &
Slam: Ajan henki, Tuomari Nurmio: Lasten mehuhetki, ja Hassisen Kone: Rumat sävelet. Vuonna 2015 Suomen
virallisen listan ykkösenä pojan syntymäviikolla oli Nightwishin Endless Forms Most Beautiful. Radiosoiton
ykkönen samaisella viikolla oli Sannin 2080-luvulla,
(jolloin karkeasti arvioiden artisti itse on lähempänä 90 ikävuotta). Mitkä
vuonna 2015 julkaistut albumit nousevat kestäviksi, sitä on vielä liian
aikaista sanoa. Tällaiset viikko otot tai hitin nostot eivät kovin laajasti
kerro siitä mitä musiikkia Suomi minun ja pojan syntymävuonna kuunteli. Suuri
muutos musiikin kuunteluun liittyen on tapahtunut julkaisuformaateissa. Vuonna
1981 musiikkia ostettiin lp-levyinä ja c-kasetteina. Lp-levyjen myynti on viime
vuosina kasvanut valtavasti, mutta muuten musiikin ostaminen on huomattavasti
vähentynyt. Sitä tosin kuunnellaan varmasti enemmän kuin reilut 30-vuotta
sitten, mutta siitä ei makseta samalla tavalla. Oli se aikaa kun bändin logon
sai sommitella c-kasetin kanteen ja kirjoitella, ajatelkaa, käsin, biisien
nimet kansipaperille. Kukin päättäköön onko suunta ollut parempaan vai siihen
toiseen. MP3.
|
Ensimmäinen Sony Walkman tuli myyntiin vuonna 1979, iPod 2001. |
Elokuvissa keväällä 2015 kansa
kävi katsomassa taiteellisesti äärimmäisen hiottua timanttia, jota en ole
nähnyt, nimeltä Luokkakokous, joka
oli myös vuoden 2015 katsotuin elokuva 505 376 katsojalla. Vuonna 1981
katsotuin elokuva Suomessa oli Indiana
Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät 510 790 katsojalla. Samaisen vuoden
katsotuimpien listan sijalta 36 löytyy oma kestosuosikkini Saimaa-ilmiö, joka saavutti reilut 52 tuhatta katsojaa. Kerran
kesässä tulee yleensä katsottua, kun nuoret klopit Alanko, Syrjän veljekset ynnä
muut, mestari Juice ruorissa, seilaavat Saimaan aaltoja. Yksi suomalaisen (dokumentti)
elokuvan suuria hetkiä on, kun Juice ja Safka esittävät kahdella akustisella
kitaralla säestäen Juicen klassikon Luonas
kai olla saan.
Kesäkuun alussa 1982 aloitti
Suomen ensimmäinen, toistaiseksi ainoa ja luultavammin ainoaksi jäävä, (tosin
tänä vuonna on tarkoitus avata 8 uutta asemaa ja kaupungin rajatkin paukkuu)
metro liikennöimään ja elokuun alussa se avattiin virallisesti. Avauksen
suoritti Manu, mutta jos aikataulussa oltaisiin pysytty, avauksen olisi
suorittanut viisi vuotta aiemmin Kekkonen. Päätös metron rakentamisesta tehtiin
niinkin lähellä liikennöinnin aloittamista, kuin vuonna 1955.
Maailmassa on/oli juuri nyt, klo
17.25 huhtikuun neljäs päivä 7 413 239 201 ihmistä. Seuraavaa linkkiä ei
kannata liikaa tarkastella, voi mennä yöunet. Se on mielestäni joka tapauksessa
melkoisen pysäyttävä. Esimerkiksi tilasto joka ilmaisee maailman julkiset sotilasmenot
tänä päivänä. Tai nälkään menehtyneet ja sen rinnalla maailman ylipainoiset!
http://www.worldometers.info/fi/
Vuoden 1980 alussa jengiä maankamaralla asusti noin 4 453 007 000. Meitä on
siis noin 3 miljardia enemmän nyt, kun 35 vuotta sitten!!!
Moni asia maailmassa on muuttunut
sitten 1980-luvun alun. Väestönkasvun kiihtymisen lisäksi, esimerkiksi, jos digitalisaation
tuomaa muutosta voidaan verrata laajuudeltaan teolliseen vallankumoukseen, on
muutos 80-luvun alusta tähän hetkeen valtava. Teolliseen vallankumoukseen
vertaaminen kuitenkin ontuu, sillä se oli prosessina paljon hitaampi kuin nyt
käsillä oleva muutos. Toisaalta meille itsestään selvät asiat kuten internet ja
älypuhelin, eivät ole lähelläkään kaikkien yli seitsemän miljardin ihmisen
ulottuvilla. Se mikä on meille itsestään selvää, on monille sadoille
miljoonille ihmisille, kenties, näin me saatamme hairahtua ajattelemaan,
haavekuva vain. Se, että miten asiat meillä täällä suomessa on ja mistä
kaikesta me saamme täällä nauttia, kuten sanan ja mielipiteenvapaudesta,
laadukkaasta koulutuksesta, (nykyinen hallitus tekee kaikkensa tämän asian
muuttamiseen) vapaudesta liikkua (jokamiehen/naisen oikeudet), toimivasta
demokratiasta (tämäkin voidaan kyseenalaistaa) ja monesta muusta meille
tuntuvasta itsestäänselvyydestä, eivät tarkoita sitä, että niin olisi
kaikkialla. Tämän jos minkä haluaisin pojilleni välittää. Älä pidä vallitsevia
olosuhteita itsestäänselvyytenä. Siinä on sarkaa elämän mitan verran.
Vaikka uutisia lukiessa ja
katsellessa, maailman ja joillekin myös Suomen tilanne, on kuluneen vuoden
aikana ajoittain saattanut näyttäytyä lohduttomalta, on hyvä muistaa, että myös
hyviä asioita tapahtuu koko ajan. Jos vuotta 1981 vertaa vuoteen 2015, niin
esimerkiksi lapsikuolleisuus maailmalla on vähentynyt huomattavasti. Jos vuonna
1990 lähes 13 miljoonaa lasta kuoli alle viisivuotiaana, (luku oli taatusti
suurempi vuonna 1981) oli se vuonna 2013 puolet vähemmän, noin kuusi miljoonaa.
Nämä ovat käsittämättömän suuria lukuja, mutta suunta on silti parempaan. Yhä
harvempi nykyhetken maailmassa on lukutaidoton, äärimmäisessä köyhyydessä
elävien määrä on vuoteen 1990 verrattuna puolittunut ja naisten osuus
kansallisissa parlamenteissa kasvanut. Tehtävää silti riittää, eikä maailma
ole valmis. Toivon mukaan se on parempi paikka silloin, kun poika mahdollisesti
kirjoittaa blogia omasta koti-isä ajastaan.
Oheisia sivuja tuli tätä kirjoittaessa katseltua.