Meidän perheessä asuu nykyään ritari.
Vanhempi poika lyötiin edellisviikolla Turun linnassa, juhlallisin seremonioin
kuninkaan toimesta, ritariksi. Yleensä ritariksi lyömistä edeltää 13 vuoden
ritarikoulu ja koulu aloitetaan seitsemänvuotiaana. Meidän pojan tapauksessa
koulutus kesti noin tunnin. Kanssa ritarikokelaita oli kymmenkunta. Mutta tunti
oli intensiivinen ja sisälsi paljon tietoa ritariudesta, linnassa elosta ja
siellä käyttäytymisestä sekä Turun linnan historiasta. Vanhemmat saivat oppia
siinä sivussa ja veikeitä ja hämmentäviä ilmeitä nähtäväkseen, kun
ritarikokelaat, niin pojat kuin tytötkin, seurasivat ja kuuntelivat, mitä
koulutusta vetänyt linnan hovirouva kulloinkin kertoi. Linnanrouva otti heti
kättelyssä kokelaat puolelleen, kehottamalla lapsia riisumaan kypäränsä, että
ritarikokelaan asu saadaan laitettua mutkattomasti kierrokselle lähtijöiden
päälle. Lippalakin pitäjät riisuivat naurussa suin kypäriään.
 |
| Kummal puol jokkee? |
Museot ovat hankalia paikkoja. Pari
seikkaa mietityttää joka kerta. Miten täällä nyt tätä vierailuani toteutan,
että saan tästä mahdollisimman paljon irti? Luenko jokaisen esittelytekstin
kunkin esineen, taulun, huoneen yms. kohdalta, vaiko miten? Tarkoitus ei ollut
alun perin osallistua pikkuritarikierrokselle, vaan katsella vain ”jotain” ja
käydä pojan lempikohteessa, joka on ehkä väärä ilmaisu, sillä poika pelkää ko.
paikkaa, eli sutta, joka vartioi Tonttu-ukon aarrekammiota. Vaan kun ritarikierros
oli sopivasti juuri alkamassa, kun omalle kierroksellemme olimme lähdössä, niin
perhana, tempaistiin ja ujuttauduttiin viime tingassa mukaan. Pienempi pojista
oli kummitätinsä hoidossa, niin pääsimme vanhemman kanssa ihan kolmistaan
linnailemaan. Luulenpa, että kaveri piti tästä järjestelystä. Turun linna on
sellainen surmanloukkoja täynnä oleva kohde tuollaiselle reilulle
yksivuotiaalle, joka reikä päässä säntäilee aivan minne sattuu, että viisautta on
ja oli olla ottamatta tyyppiä linnakeikalle.
 |
| Ritarikokelaat tosipaikan edessä. |
 |
Kuninkaan edessä jalat eivät enää kanna.
|
Vaan hyvä oli, että päätettiin
osallistua kierrokselle ja nyt on kotona ylpeä ritari. Tuli myös omalle museoahdistukselleni
täsmälääkettä. Kun oli mukana kierroksella ja sai vain kuunnella tarinoita ja
ajoin hengästyttäväksi äitynyttä kerrontaa linnanrouvan toimesta, ei tarvinnut
stressata, että tuo ja tuo paikka jäi nyt näkemättä. Kun kierros oli ohi, ei
harmittanut yhtään, eikä tullut oloa, että sielläkin jäi nyt käymättä ja tuo
nurkka tutkimatta. Vaikka vanhemmat tykkäsivät, pääasia kuitenkin oli, että
poika sai hyviä fiiliksiä, hämmennystä, iloa, jännitystä ja ylpeyttä. Se katse
ja kehonkieli, kun poika odotti vuoroaan kuninkaan eteen ritariksi lyötäväksi,
oli vanhemmille koskettavaa katseltavaa. Kierroksen jälkeen kävimme vielä
tsekkaamassa aarrekammion ja tuon pelottavan suden.
 |
| Kyllä minuakin tuo pelottaa. |
Kesän seikkailujemme viimeisiä kohteita oli poikien tädin ja nuorimmaisen kummin ja hänen puolisonsa luona käynti
Turussa. Toisin kun usein huudellaan, on Turku hieno kaupunki. Jos on
historiasta kiinnostunut, niin se ei tätä arviota usein ainakaan heikennä. Kun
jokilaivalta katselin Förin kulkua ees ja taas, samaistuin vahvasti edesmenneen
Turku-ikonin Jarkko Laineen toteamukseen teoksessa Soutajia Aurajoella: ”Förin kohdalla voi
aistia Suomen historian, vasemmalla puolella on Linna, oikealla Tuomiokirkko”.
Aurajoki, jokilaivat, menneisyyttä huokuvat puutalokorttelit ja historian lähes
kuultavissa olevat kaiut noiden korttelien sisäpihoilta ovat Turun sydän.
 |
| Kohti elämystä. |
Kesä ottaa
paraikaa liian suuria harppauksia kohti syksyä. Puoliso palaa ensi viikolla
töihin ja vanhin pojista aloittaa esikoulun. Me jäämme nuorimman tallustajan
kanssa ottamaan syksyä vastaan kotoa käsin. Näitä kesän reissuja muistellessa
ja Turun mukavaa visiittiä etenkin, palaa mieleen linnan ritarikierroksen yksi
hauskimmista hetkistä, kun hovirouva kertoi kuninkaan omasta pyllynpyyhkijästä.
Sitä siinä vaimon kanssa naureskellessa todettiin toimittavamme samaista
ammattia ja vieläpä ilolla.
 |
| Kuninkaan pylly ja Turun kaveri Hemmo! |
