Kun
puolisoni kertoi viikko takaperin keskiviikkona herättyämme katsoneensa, että Trump on johdossa, tuntui
vanhemman poikamme sanomisia lainaten, että ”mua sattuu ehkä joka paikkaan”!
Pojan sanomisien tausta oli kovin toinen, kuin ne mistä nousivat isän tuon
hetkiset tuntemukset. Liekö pelkoa. Käsittämättömyyden,
epätodellisuuden, huolen ja surun tunteita. Tässä viikon aikana on asiaa tullut
pohdittua käytännössä jatkuvasti. Luettuani ja keskusteltuani (esimerkiksi erään Suomessa asuvan yhdysvaltalaisen kanssa) asiasta, on tuntemukset edelleen varsin hämmentyneet.
Maailmassa on virhe lauloi YUP:n Jarkko Martikainen
taannoin ja optimistisesti, sillä maailmassa on helvetin monta virhettä.
Maailmassa on myös niin monta epäreiluuden, kohtuuttomuuden ja
ymmärtämättömyyden säiettä, että jos sitä alituiseen miettii pakenee taju ja
järki. Niitä virheitä nekin. Näinä uuden maailman, joksi HS:n toimittaja Heikki
Aittokoski, Trumpin valinnan jälkeistä maailmaa sunnuntain kolumnissaan kuvasi,
ensimmäisinä päivinä huolen tunteeni, jos niille pitäisi keksiä yhteinen
nimittäjä, on ehkä kulminoitunut huoleen siitä minkälainen on tulevaisuus sillä
planeetalla johon lapseni varttuvat. Jos maailman johtavimman suurvallan,
ainokaisen supervallan, ruorissa on rasisti, sovinisti, fasisti ja
ilmastonmuutoksen kieltäjä hänen tekemisillään ja valinnoillaan voi pessimistisimmillään
ajateltuna olla valtavan suuri vaikutus maailmaan, jossa lapsemme kasvavat
lapsista nuoriksi ja pullahtavat lopulta, jos hyvin käy, aikuisiksi. Sanoista
tekoihin on usein pitkä matka, mutta kyllä se, että maailman toiseksi
suurimmista kasvihuonepäästöistä vastuussa olevan maan presidentti, haluaa ensi
töikseen irrottaa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta, nostaa esiin
apokalyptisia näkyjä maailmasta johon olemme matkalla.
Uuden
9/11 (11/9) jälkeinen maailma on joka tapauksessa toisenlaisista lähtökohdista ponnistava
kuin, jos valtaan olisi valittu Amerikan Yhdysvaltojen ensimmäinen
naispresidentti. Minulle riittää tässä yhteydessä perusteluksi kaksi asiaa:
presidenttinä olisi ollut nainen, joka ei ole ilmastonmuutos skeptikko.
Puolisoni kertoi hänen koulussaan erään oppilaan kysyneen, että tuleeko nyt
kolmas maailmansota? Niin. Jos kahden suurimman ydinasevallan ydinaseiden
laukaisukoodit ovat Putin ja Trump nimisillä henkilöillä, kaikenlaista voi
tulla mieleen. Tämä ei ole kuitenkaan peloistani se keskeisin, vaikka niin
kauan kuin sellaisia asioita kuin ydinaseet on olemassa, aina on syytä olla
hieman peloissaan.
Vaikka kotonaolo pienen ihmisen kanssa
on sitä arjen vinhassa karusellissa pyörimistä, ei se ole irrallaan maailmasta
oloa. Minua ei niin kiinnosta päivittää, kuinka joulu on kohta ovella, vaikka
kulutuskulttuurista joulun yhteydessä ajattelinkin kirjoittaa. Tai miten
vauvamahani on kasvanut ja ottaa siitä näytille ihan kuva. Ei myöskään tule
mieleeni kirjoittaa lastemme talvivaatteista, siitä kuinka lämpimät ne nyt
ovatkaan. Sanokaa naiviksi, tai niin kuin monesti ympäristöä kunnioittavalle ja
sen tilasta huolestuneille sanotaan, että ”älä nyt jaksa”. Ajattelin ja haluan
jaksaa. Pohjimmiltaan huoli kohdistuu lapsemme tulevaisuuteen. Jos ilmasto
lämpenee 2 astetta tai sen yli, kovin toisenlaista on elämä täällä. Nyt kun
Etelä-Suomeen satoi ensi lumi (ja sulaa paraikaa pois), saa helposti kuulla,
että missä se ilmastonmuutos oikein on, kun luntakin tulee jo marraskuun alussa
etelään? Me täällä Suomessa emme ole niitä, jotka ilmastonmuutoksesta eniten
tulevat kärsimään, vaan ihmiset, jotka asuvat jo valmiiksi köyhissä maissa. Monet
kehitysmaat sijaitsevat alueilla, jotka ovat erityisen haavoittuvia
ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Syksyn 2015 turvapaikan hakijoiden määrä oli
pientä kujanjuoksua sen rinnalla, mitä ilmastopakolaisuus voi pahimpien skenaarioiden
toteutuessa olla.
Isi näyttää pojan mielestä tältä. |
Poika lausui kirjoitukseni otsikon mukaisesti, että häntä sattuu ehkä joka paikkaan, tilanteessa, jossa pikkuveli sai ilmeisesti isoveljensä mielestä liikaa huomiota, kompuroidessaan kynnyksiin ja lyödessään holtittomuuttaan päätään mihin pöydänkulmaan milloinkin. Minäkin haluan huomiota, minäkin haluan haleja oli upotettuna rivien väliin. Niinhän me kaikki ja toivoa sopii, että jokainen haluava saisi.
Poika tietää ja vastaa eskariopettajan kysymykseen:
Mistä tiedät, että isäsi rakastaa sinua? "Varmaan siitä jos mä annan sille monta halia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti