Viime viikolla juhlittiin perusteellisesti
poikien syntymäpäiviä. Keskiviikkona oli vanhemman pojan päiväkoti- ja
puistokaverisynttärit ja lauantaina poikien yhteisjuhlat sukulaisille ja
ystäville. Nuorin on täyttänyt vuoden kuukausi takaperin ja hänen yksivuotisiaan juhlittiin osalle suvusta Tampereella jo pääsiäisen aikaan. Yksvuotiskahvitteluja
kotonamme jouduimme siirtämään poikien ja vähän meidän kaikkien sairastelujen
takia, pariinkin otteeseen. Päätimmekin sitten pitää pojille yhteiskemut, näin
lähempänä vanhemman virallista juhlapäivää. Kun yksivuotias on autuaan tietämätön
siitä, miksi ympärillä pyörii suuri joukko pieniä ja isompia vieraita, niin
kuutta vuotta lähestyvä on syntymäpäiväjuhlinnasta melkoisen mielissään. Tänä
vuonna on käymässä niin, että poika saa kokolailla neljä eri juhlimissessiota
kuusivuotistaivaltaan alleviivaamaan. Nyt on kaksi takana, Tampereella
kekkeröidään mahdollisesti seuraavaksi, sillä Tampereväki (= mummi, vaari &
sukulaiset siellä) eivät päässeet viime lauantain rientoihin ja sitten
virallisena syntymäpäivänä mennään vielä perheen voimin perinteisesti
Korkeasaareen, syntymäpäivän kunniaksi. Sukat pyörii pojalla jaloissa ja mieli
on pilvissä. Kerrankos sitä kuusivuotta täytetään ja päiväkotiaika taakse
jätetään. Pojan syntymäpäivät ovat meillä muodostuneet myös kesän alkamista
juhlistavaksi toimeksi, sillä samoihin aikoihin loppuu vanhemmilta työt ja
pitkä kesäloma alkaa. Tosin tällä kertaa loppuvat vain vaimon työt, sillä isähän
on jo hoitovapaalla eli vähän niin kuin ”lomalla” olisi.
Äidin ja pojan laatima synttäriohjelma. |
Päiväkoti- puistokaverisynttärit
pidettiin asuinalueemme kirkon tiloissa, joista saimme erittäin kohtuullisella
summalla käyttöömme pienen liikuntasalin, sekä keittiön herkuttelutiloineen.
Hienoa palvelua! Puolisoni suunnitteli pojan kanssa ohjelmaa kemuihin ja
kutsuvieraat (yhteensä 14) saivatkin toteuttaa itseään temppuradalla,
aarteidenetsinnässä ja oman jäätelöannoksen suunnittelussa. Puolitoista tuntia kestäneet
hipat sujuivat vauhdikkaasti ja pojalta kun kyselin tunnelmia iltasella juhlien
jälkeen, niin kivaa kuulemma oli. Kun kotimme, 65 neliötä, vaihtuu pienen
liikuntahallin kokoiseksi näyttämöksi, jossa voi huidella menemään melko
estoitta, on se sekä lasten että aikuisten kannalta varmasti mieluisampi vaihtoehto. Aloitimme juhlat musastopilla, jossa tehtävänä oli säntäillä sinne
tänne tuonne musiikin soidessa ja kun musa katkesi, piti katkeman myös liike. Kun Hevisauruksen versio Lasten
liikennelaulusta kajahti ilmoille ensi kerran, synttärimeininki sai
räjähtävän startin!
Pienempi osallistui isoveljen juhlintaan mielissään! |
Kun tovi oli puuhailtu, leikitty
ja lahjat pullonpyörityksen säestämänä jaettu, oli aika lähteä herkuttelemaan.
Ensiksi pestiin tietenkin kädet! Alkupalana synttärivieraat saivat loihtia
lautaselleen naaman porkkanan, kurkun, viinirypäleiden, suolatikkujen ja
popkornien toimiessa rakennuspalikoina. Kun niitä oli tovi mutusteltu,
vieraille kannettiin nenän eteen jätskilautanen ja jokaiseen pöytään tarjotin,
jossa oli useita pikkulautasia täytettynä erilaisilla karkkivaihtoehdoilla.
Siitä sitten saivat kukin valita, mitä jäätelöannokseensa sotkivat. Vielä kun
laitettiin kiertämään kinuski ja lakritsikastikeputelit niin johan oli jäätelöannoksille
tykötarpeita. Ilmeet olivat autuaalliset ja jäätelöannosten sisällöt
vivahteikkaat. Herkuttelujen jälkeen oli vielä aarteidenetsintää
liikuntasalissa ja jokainen sai etsittäväkseen, kuvavihjeen perusteella, pienen
yllätyksen sisältävän pussin. Puolitoista tuntia oli kulunut ja juhlat
taputeltu, vanhemmat hakeneet lapsensa ja loppusiivous edessä. Herkuttelujen
jättämää tiskivuorta vastaan painiessani huomasin iloksi ja hämmennyksekseni,
kuinka valtavan nopeasti suurtalouskeittiön tiskikone sisältönsä pesee!
Mieleisiä lahjoja ja mahtavia kortteja! |
Vaan eivät kemut siihen loppuneet.
Lauantaina oli vuorossa hillitympää meininkiä sukulais- ja ystäväsynttärien
merkeissä. Olimme vuokranneet läheisen leikkipuiston tilat, niin kuin kahtena
edellisenäkin vuotena. Vuokra oli tässäkin tapauksessa kohtuullinen ja tilat
ihanteelliset. Ulkona voi lapset ja lapsenmieliset touhuta, siinä missä
sisätiloissakin. Kyllä kelpaa! Lapsia oli näissä juhlissa vähemmän kuin
aikuisia, sillä kaikki kutsutut eivät päässeet osallistumaan, mutta tämä
rauhallisempi vire oli tervetullutta keskiviikon tohinaan verrattuna. Sää oli
mahtava ja tarjottavat (itse leivoin mokkapaloja ja täytekakun, vanhempani
toivat jos jonkinlaista tarjottavaa, kiitos heille siitä) riittoisat.
Se tunne kun... |
Ennen juhlien käynnistymistä
meinasi hetkisen kuitenkin kylmätä. Olimme saaneet puiston avaimen
edellispäivänä ja kun puolisoni meni lukkoa avaamaan ei tapahtunutkaan
mitään. Kokeiltiin toista ovea, vaan ei. Annas kun minä kokeilen, sanoin ja
lähdin vääntämään avainta lukossa. Naps ja avain katkeaa lukkoon. No niin,
sillä lailla. Vieraat ovat tulossa puolen tunnin päästä! Hetken pohdittuamme
tätä oivallista tilannetta, päätimme soittaa vartiointiliikkeeseen, että josko
sieltä tultaisiin avaamaan. Keskuksessa vastannut kaveri uumoili tämän
ovenaukaisun maksavan sellaiset sata euroa. Mutta siinä kun asiaa
pyöriteltiin ja avainta zuumailtiin, tultiin lopputulemaan, että ei me tätä
päivystäjän ovenavausta tulla maksamaan, sillä avain oli valmiiksi hauras ja
olisi katkennut keneltä vaan. Tämän totesi myös oven avaamaan tullut
huoltomies, joten ei hätää. Kemut, eli herkuttelut alkoivat hivenen
myöhässä, mutta tämä ei varmaan liiemmin juhlakansaa häirinnyt. Meininki oli
leppoisa ja nuorempi synttärisankareista nukahti juhlien puolivälissä toisille
päiväunilleen. Pienempi juhlaväki sai yhtenä ohjelmanumerona heitellä ulkona
vesi-ilmapalloja, puolison pahville piirtämän salametsästäjän päälle.
Palkinnoksi tästä hauskasta (hivenen piilokasvatusta sisältäneestä) touhusta sai pienen lahjan, lego minifigures-pussin.
Kohta läsähtää salametsästäjää päin! |
Juhliminen on lystikästä ja
palkitsevaa, kun näkee lapsen kasvoista, ilmeistä ja eleistä nautinnon ja mielihyvän
kajoa. Tekemistähän tällaisessa järjestämisessä on, mutta mukava on nähdä lasten riemua, sekä myös ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä, sillä tässä
lapsiarjen vauhtipyörässä sellaiselle tuntuu jäävän niin kovin vähän aikaa.
Kiitos juhlaväelle lahjoista ja mukavista hetkistä.