1. Päivä
Käyn herättämässä lapsen siinä
puoli seitsemän korvilla. Sen verran kesärytmi on venyttänyt aamuja, että tuntuu hivenen vaikealta
nousta tällä kellonlyömällä. Nyt myös lapselle. Katsoin, että Haminaan ajaa
Herttoniemestä sellaisen tunti neljäviis, joten seitsemältä olisi hyvä olla
liikenteessä. Kurvaamme kiesimme noin 20 yli 7 itäväylälle ja matka kohti valtakunnallista
naperoleiriä alkaa. Tavaraa on autossa pidemmänkin rupeaman tarpeiksi. Poika
kuuntelee takapenkillä matkan aikana BookBeatista Norosen Paulan Supermarsua ja
isä kuuntelee omiaan. Satelee ja hieman jännittää joudutaanko tänään
pelaamaan vesisateessa. Matka sujuu vitkaan ja olemme hyvissä ajoin Haminassa.
Päivän ensimmäinen peli alkaa 9.30 ja kentälle saavumme hieman sitä ensin haettuamme, tasan yhdeksäksi. Tutun
näköisiä sinipaitoja löydetään saman tien ja poika pääsee vähän lämmittelemään. Sadekin jäi matkan varrelle.
Ensimmäisen peliin vastaan
asettuu Pattu, eli Pattijoen urheilijat Raahesta. Pitkän kesätauon ja ensimmäisen pelin
jännityksen huomaa Roihun otteista ja Pattu vie pelin nimiinsä 16-5. Poika lyö
elämänsä ensimmäisessä leiripelissä yhden juoksun! Peliaika näissä
naperopeleissä on 40min tasavuoroin. Joukkueiden lyöntijärjestys arvotaan
jokaista peliä ennen. Taktikoida ei lyöntijärjestyksillä voi. Kaikki saavat
pelata ja olla jokereina, mikäli joukkueesta yli 9 pelaajaa löytyy. Jokainen
saa sisävuoronsa aikana lyödä, vaikka kolmen ensimmäisen pelaajan jälkeen
taululla olisi kolme paloa. Naperoleirillä ei myöskään pelata sijoituksista.
Pelataan ilosta, pelataan kokemuksia kartuttaen ja kansallislajin hienouksista
nauttien.
Toista peliä ennen syödään lounas
Vehkalahden koululla. Roihun joukkue majoittuu pääosin siellä, me yövymme pojan
kanssa majatalo Torpassa Kotkassa. Sitä uskallan suositella lapsiperheille,
jotka tuolla seudulla matkaa taittavat. Ensimmäisenä iltana, kun pelien jälkeen
löydämme paikan päälle, vastaan astelee kolme kesäkanaa, Kieku, Kaiku ja Raiku.
Poika tykkää kohteesta, isä tykkää kohteesta!
Koulun ruokala on täpösen täynnä siinä
07-10 syntyneitä pesäpalloilijoita ja meidän ensi syksyn ekaluokkalainen ei ole
edes pienimmästä päästä. Kun käymme pojan kanssa katsomassa Roihun
majoitustilan, en voi olla muistelematta omia pesisleirikokemuksiani 90-luvulta
ja niitä luokkahuoneita joiden lattialle leviteltiin sentin paksuisia "patjoja".
Nykyisin näyttää makuualustat olevan hivenen miellyttävämmän oloisia. Kaihoa ja
nostalgiaa on entisen nuoren mieli täynnä.
Toinen peli pelataan Kouvolan
puhtia vastaan. Ensimmäisen pelin uneliaisuus on tipo tiessään ja Roihu
paukuttaa pelissä kolme kunnaria ja yhteensä 21 juoksua. Puhti saa vastaavasti
kotipesän turviin 10 pelaajaa. Leirin ensimmäinen voitto on selviö!
Pesisleireillä syödään ja hyvä niin, joten ennen päivän kolmatta ja viimeistä
peliä käydään nauttimassa päivällistä. Kolmanteen peliin vastaan asettuu
kotikentällään Summan ponnistus. Roihu on pelipäällä ja tainnuttaa Supon 13-6.
Ensimmäisen pelipäivän saldona on yksi tappio ja kaksi voittoa. Yhteensä 39
lyötyä juoksua! GO Roihu.
2. Päivä
Aamusta jo aistii, että on
tulossa kuuma päivä. Pesiskentän laidalta saa monesti varjoa hakea ja niin myös
Pirttilän kentältä, missä Roihu leiriottelunsa pääosin pelaa. Aamulla ei poika
meinaa jaksaa herätä. Elämän ensimmäisen leiripäivän jälkeen uni maistui.
Ihmekös tuo, kun eilinen päivä alkoi puoli 7 ja yöpuulle kapusimme kymmenen
jälkeen. Toisen päivän ensimmäinen peli on vasta 10.30, joten ajelemme pojan
kanssa kortteeripaikaltamme Vehkalahden koululle aamupalalle. Puuroa naamaan,
että jaksaa tulevan helteisen päivän kolme peliä. Ensimmäiseen peliin vastaan
asettuu Köla, eli Köyliön Lallit! Saamme kuulla, että joukkueessa jyllää
oksennustauti. Tämän kuultuani mieleeni nousee muistin tunkkaisista komeroista
muisto Kouvolasta, omalta ensikosketukseltani valtakunnalliseen
pesisleirimaailmaan. Istun 90-luvun alun koululta tuoksuvassa, leirielämän
kyllästämässä vessassa pöntöllä vatsa aivan kuralla. En muista silloin paljoa
käsidesejä käytellyn. Nyt saamme matkaamme Vehkalahden koulun leirivapaaehtoisilta
pari purkkia pöpönkarkoitus-lientä ja toivomme parasta. Jätämme kättelyt
sikseen ja muistamme pestä käsiä. Köla osoittautuu epäonnestaan huolimatta
luunkovaksi vastustukseksi ja voittaa Roihun 10-6. Pelin jälkeen Roihun joukkue
saa kannustusjoukkoja lisää ja poika isovanhempansa seuraamaan pelejä. Aistin,
että pappa ja mummi nauttivat lapsenlapsensa peliesityksiä katsellessaan.
Lounaan jälkeen lähdetään
etsimään seuraavaa pelipaikkaa, joka sijaitsee Pirttilän kentän sijasta Annankadulla.
Käymme pojan ja hänen kahden pelikaverin kanssa katsastamassa varmuuden vuoksi erään toisen
kentän, ennen kun löydämme oikeaan paikkaan. Haminan keskusta tekee
vaikutuksen. Tämän Kymenlaakson vanhimman kaupungin asemakaava hakee
vertaistaan ja 1700-luvulla rakennettu ja paikoitellen todella hyvin säilynyt
Haminan kaupunkilinnoitus herättää kunnioitusta.
Pesäpallon valtakunnalliselle
leirille kuuluu tietenkin pelaaminen, mutta myös muiden peleissä avustaminen.
Ennen tiistain toista peliä Roihulla on järjestelyvuoro. Tämä
tarkoittaa siis sitä, että kukin joukkue jeesaa leiriohjelman toteutuksessa
osallistumalla muutaman pelin järjestelyihin. Roihulaiset pääsevät pitämään
taulua ja valvomaan kakkos- ja kolmospesiä sekä takarajaa. Myös pöytäkirjanpito
kuuluu järjestelyvuoroon. Itse sain heti ensimmäisenä pelipäivänä pitää taulua
ja tuomaroida kolmospesää.
Mynämäen Vesa on kova joukkue.
Roihulla on vaikeuksia saada ensimmäisessä lyöntivuorossa pelaajaa edes
kakkospesälle. Näissä F-G –ikäisten peleissä enimmät palot tulevat joko
ykköspesälle tai kotiin. Se, että Myve polttaa pelaajia kakkospesälle on jo
melkoista. Roihu haastaa silti vastustajansa hyvin, vaikka taipuu luvuin 14-8.
Pelin jälkeen kipin kapin syömään päivällistä, jotta ehditään päivän kolmanteen
ja viimeiseen peliin. Vaikka leiriviikon aikana ees taas säntäilyä ja auton
kanssa suhailua saa tehdä riittämiin, on aikataulut rakennettu kuitenkin
mielestäni riittävällä väljyydellä. Toisen pelipäivän, helteisen sellaisen,
kolmannen pelin jälkeen nämä Roihun nuoret sankarit vaikuttavat kuitenkin
olevan jo melko väsyneitä. Varmasti myös valmennusjohto, huoltojoukot ja pelejä
seuraamaan tulleet lähimmäiset. Klo 18 Pirttilässä alkaneen pelin tulokseksi aikakirjoihin kirjataan Pattu-Ouhu 18, Roihu 7. Pattijoen ja ilmeisesti
Oulunsalon Huiman yhteisjoukkue kannustaa omiaan railakkaan kovaäänisesti.
Pelaajien onnistuessa suorituksessaan koko joukkue virittää laulun ”kerran
Pirjolle hei, ei riitä ei ja vielä kerran hei ja heissulivei ja tittiditiidii Pirjo”! Okei täytyy myöntää, että tätä rallia sai kuulla, näin tappion kokeneen
joukkueen kannattajan roolissa, turhan monesti. Saattoi isä vähän ärsyyntyä.
3. Päivä
Jos tiistaina saatiin nauttia
lämmöstä ja auringonpaisteesta, on leirin kolmannen pelipäivän aamu jotain
aivan toista. 8.30 Annankadulla pelattu ottelu Roihun ja Sotkamon Jymyn välillä
pelataan paikoin kovaksikin yltyneessä vesisateessa. Se ei Roihun pelaajia
paljoa haittaa. Eikä sekään, että monella, kuten pojallani, aamu tuli vastaan
liian aikaisin. Leiriväsymystä ei ole havaittavissa, kun Roihu ottaa reilun 13-3
voiton sellaisesta pienestä seurasta kuin Sotkamon Jymy! Joukkueessa pelaa
jonkun Kohosen jälkikasvua! No rehellisyyden nimissä on todettava, että jos Roihun joukkueessa pelaa
muutama 2010 syntynyt, pelasi Jymyn joukkueessa sellaisia
pesäpalloilijanalkuja jotka menevät ehkä vasta vuoden päästä esikouluun! Tämä ei
silti vähennä sitä tosiasiaa, että Roihu pelaa hyvin ja ilo on voiton ratkettua
käsin kosketeltavaa.
Kolmantena pelipäivänä, jonka
pelit on määritelty jatkosarjan peleiksi, himmaillaan jo vähän. Päivään mahtuu
vain kaksi peliä. Toiseen peliin asettuu vastaan Joensuun maila. Roihu tarjoaa
Annankadun sateen kastelemalla kentällä huikeaa jännitystä ja voittaa ottelun
lopulta 10-6. Me emme suurseuroja vastaan nöyristele, hyvä Roihu! Keskiviikkoillan, monelle melkoisen tärkeän sellaisen, ohjelmanumerona on leiridisco ja
leirin onnistujien ja tsemppareiden palkitsemistilaisuus. Tapahtuma järjestetään Haminan
näyttävällä ja mahtipontisella keskusbastionilla. Täällä, Euroopan suurimman
kesäajan telttakatoksen alla, on mukava juhlia onnistunutta leiriä. Poika saa,
itsensä ja isänsä hämmennyksestä häkellyksiin saatellen, joukkueensa
tsempparipalkinnon. Isä on pakahtua ylpeydestä. Discon hyväntuulen illassa
muutamat karkkipussit katoavat leiriläisten napaan ja ilo on ylimmillään. Huomenna
vielä yksi peli ja pojan ensimmäinen pesisleiri saadaan päätökseen.
4. Päivä
Ei väsytä. Paitsi vähän. Leirin
viimeiseen peliin ja yhteensä yhdeksänteen leiripeliin saa Roihu vastaansa
UP-V:n, eli Ulvilan Pesä-Veikot. 9.30 alkavan pelin ensimmäisen vuoroparin
jälkeen tilanne on Roihulle 6-2. Roihu kartuttaa toisen vuoroparin alussa
juoksutilinsä yhdeksään. Sen pitäisi riittää, jos räpsät on samalla tavoin hereillä,
kuin ensimmäisessä vuorossa. Pari täpärää tilannetta, jotka isän näkökulmasta
tuomitaan kenties hieman väärin ja joista UP-V saa palon sijasta juoksuja,
aiheuttavat jännitystä Roihun mahtavien pelaajien otteisiin. Pesäpallo on
hieno laji ja tässä leirin viimeisessä pelissä käydään läpi tunteita äärilaidasta toiseen. On ilon hetkiä, on riemua. On pettymystä, suuttumusta ja
kyyneliä. On ärtymystä ja tappiomielialaa. On kaikkia sellaisia tunteita, joita
on hyvä saada ja ottaa vastaan ja osata myös käsitellä nuoren nuorissa
mielissä. Paljon on kiinni myös fiiliksestä. Jos se menee, mikään ei tunnu enää
onnistuvan. Ja jos sen saavuttaa, vastavuoroisesti kaikki onnistuu. Pallo osuu
keskirisuun ja räpsä pitää. UP-V voittaa Roihun lopulta 18-9.
Leiri on ohi. Se jättää pojalleni
toivon mukaan ikimuistoisia kokemuksia, ilon ja hyvän mielen tuntemuksia joista ammentaa lajin parissa myös tulevaisuudessa. Isälle se näin teki. Lapsi
on vasta nuori ja välillä leirillä pelejä seuratessa tuntui, että kaveri
keskittyy suorituksiinsa yksi kerrallaan, eikä jää murehtimaan menneitä huteja
tai paloja. Lapsi ei juurikaan tuntunut jännittävän, vaan otti vastaan sen mitä tuleman
piti. Voisin ottaa lapsestani mallia.
Kiitos Haminan valtakunnallisen
naperoleirin järjestelijöille hienosta leiristä. Kiitos Roihu, valmennus,
pelinjohto ja huoltojoukot. Kiitos niille
kaikille sadoille pesäpalloilijoille, etenkin Roihulaisille, joiden upeista suorituksista sain nauttia.
Harrastatte hienoa lajia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti