Torstaina 8.6 klo 5.45 soi herätyskello. En jaksaisi nousta, mutta laiva ei taida odottaa väsynyttä perheenisää. Mitäs lähdimme puolison kanssa loman aluksi ilman lapsia kahdeksi yöksi Saimaalle valvomaan? Vaikka tässä tekstissä ei ole tarkoitus Holiday Club Saimaata sen kummemmin mainostella (sen hoitaa varmasti joku muu bloggaaja), todetaan nyt se, että kyllä siellä lapsetkin olisivat viihtyneet. Olimme vaimon kanssa kahden, mutta jatkuvasti pohdimme mitä poikamme olisivat tuosta, saati sitten tuosta tykänneet. Ehkä palaamme koko köörillä Saimaalle vielä kuluvan suven aikana.
Kun kello soi, meillä on kaksi tuntia aikaa siirtyä Länsisatamaan. Sen luulisi riittävän ja riittäähän se. Eckerö Linen M/s Finlandian on määrä kuljettaa retkueemme Tallinnaan. Taani linnasta suhaamme sitten autolla pitkin Via Balticaa Pärnuun. Vaimon ja lasten lisäksi matkaa taittaa myös lasten vaari. Kerran olen autoa laivan mahaan aiemmin siirtänyt ja joku jännitysmomentti tähän toimenpiteeseen ilmaantuu. Eniten hämmentää se, että miten monta rekkaa voi tämä rautavalas sisäänsä sulkea? Ajoneuvojen lisäksi risteilijällä viipeltää jokunen matkustajakin. Lapset viihtyvät omiin silmiini vaatimattomassa leikkinurkkauksessa sangen hyvin. Vanhempi löytää nopeasti leikkitoverin, jonka kanssa näytti olleen mukava vertailla fidget spinner taitoja.
Aamupalailemme nälkäisiä kuhisevassa meriaamiais-kattauksessa nro. 2. Poika pukee monien tuntemukset kuuluvasti sanoiksi; " ruokaa, ruokaa äkkiä ruokaa, Taistolle tuokaa!" Ja tuommehan me. Sen verran kuitenkin kannamme vielä järkeäkin, puutostilastamme huolimatta, että maltamme ottaa hillitysti apetta lautasillemme. Mietin mm. sellaisia olennaisuuksia kuin että mitenköhän paljon näillä risteilijöillä heitetään syötäväksi kelpaavaa ruokaa roskiin? Ja vain siksi, että "tuli vähän rohmuttua ruokaa lautaselle ja enhän mä jaksa tätä kaikkea syödä"! Ensimmäinen maailmaa risteilee ja valtio tukee kymmenin miljoonin euroin tätä kulutusjuhlaa. Kun kokki hämmentyy vastauksestani, että jätän hänen paistamaansa broilerinakkia nyt maistamatta, mieleni alkaa hyräillä Ville Leinosen & Mopon laulu Kuka tätä laivaa ohjaa?
Pääsemme perille sateiseen Tallinnaan. Ajamme autoa laivasta, kun huomaamme poliisin viittovan meitä sivummalle. Kysyvät ajokorttia, passeja, rekisteriotetta. Nuorempi hikeentyy takapenkillä. Vettä sataa avoimesta ikkunasta autoon, kun ojennan reiteni kokoisin käsivarsin varustetulle virolaispoliisille kaikenlaisia asiakirjoja. Vain kaksi asiaa on pielessä. Vanhemman lapsen passi on mennyt vanhaksi ja auton rekisteriote on jäänyt Suomeen. Oikein kiva. Nappiin meni. Toisen näistä pielessä olevista asioista tiedostimme, mutta ajattelimme, että kokeillaan nyt. EU maa, ei ne mitään passeja kysy. Toisen kohdalla oltiin siinä luulossa, että rekisteriotetta ei tarvitse enää nykyisin. Totta, ei tarvitse, jos ajelee Suomessa. Hieman kuumotti. Hävetti myös.
Tämä, vapaa-aikaansa muuallakin kuin sohvalla kuluttanut politsei paheksuu meitä ja vannottaa toimimaan jatkossa hieman harkitummin, mutta päästää meidät jatkamaan. Huokaistaan ja lähdemme ajelemaan kohti Pärnua. Nuorempi päättää olla nukahtamatta ja hänen isoveljensä keskittyy bongailemaan Via Baltican (E67) varrella asustelevia haikaroita. Pääsemme kohteeseen ja löydämme hotelli Pärnun, vain hivenen neuvostoaikaa huokuvan, tosin sisältä renoveeratun. Kuopus nukahtaa hotellihuoneeseen päästyämme ja niin nukahtaa isäkin.
Day 2
Ensimmäistä kertaa Pärnuussa. Kymmenisen vuotta sitten ajelimme tästä kaverien kanssa ohi matkallamme Vilnaan. Hotellimme ei sijaitse aivan rannan tuntumassa, mutta keskustan kylläkin. Saavuttuamme kohteeseen kävimme katsastamassa kohutun ja kehutun beachin. Turhaan ei ollut kehuttu. Hieno oli. Autio oli myös. Jotain kuvaavaa oli siinä, että nuorimmainen lotrasi rannalla takki päällä ja pipo päässä.
Eilisiltana kuuntelin, perheeni jo kuorsatessa, kuinka kyliltä pauhasi diskojytke. Rivers of Babylonin tunnistin. Oliko se vihje? Ennustus? Huoneemme oli nimetty fiinisti perhesviitiksi ja olihan siinä kaksi huonetta ja kaksi parveketta. Pienempi nukkui vanhempien kanssa ja isompi vaarinsa hotellihuoneessa. Vaikka muita lapsiperheitä emme kolme yötä kestäneen reissun aikana hotellillamme nähneetkään, oli lapsiakin mietitty. Televisio oli nimetty älykkääksi ja sieltä löytyi YLE 1 ja 2 kanavien lisäksi Netflix ja YouTube. Vaikka rantakelit olisivat voineet olla paremmat, viihdyimme kuitenkin rannalla isoimman osan matkastamme. Rannalta löytyi leikkipuistoa, vuokrattavia polkuautoja, pomppulinnaa ynnä muuta lapsille suunnattua aktiviteettia. Nuorimmaista veti enemmän puoleensa vesi, vanhempaa polkuautot ja rannalla sijainneet futismaalit. Kuopuksemme vilpitön ihastus veteen ja siinä lotraamiseen, pienestä ajoittain pintaan nousseesta vilusta huolimatta, oli ihastuttavaa seurattavaa. Ei tarvita kuin lapio ja vettä niin onni on siinä. Voi kunpa tuon ymmärtäisi itsekin, vähästä löytyy ilo.
Day 3
Hotellimme aamiainen saa minulta 2/5. Jos söisin lihaa, olisi ääni kellossani varmaankin toinen. Kovasti lihan ympärille kietoutui tämä aamiaisbuffet. Poikien vaari toteaa aamiaisen olevan parempi kuin laivalla nauttimamme. Suomalaisturisteja on hotelli täynnä. Ainakin kaksi bussilastillista härmästä näen saapuvan mestoille. Läheisen kävelykadun intialainen, hämmentävästi myös kiinalaiseksi ja thaimaalaiseksi nimetty ravintola tarjoaa ihan ok ruokaa. Ei pärähdä viulut ja sellot soimaan, mutta mahat täyttyy, myös lapsilta. Paras ruokailukokemus tulee vastaan kolmantena reissupäivänä. Hotellimme läheisen ostoskeskus Port Arthurin kolmannen kerroksen ravintolan keittoruoka on sekä edullista (2€) että maittavaa. Keiton kylkeen tulee myös tuoretta leipää. Jos lapsiperheellä olette liikenteessä ja miksei muutenkin, kannattaa tsekata ravintola, olisiko ollut nimeltään Portaal. Toinen suositeltava kohde on ravintola Hea Maa, jonka löysin sattumalta, kun nuorimmaisen päiväuniaikana etsiskelin nälkäpäissäni sopivaa ravintolaa. Hea Maasta sai myös vegaanista ruokaa ja tarjoilu oli sangen ystävällistä.
Hotellielämä on lapsillemme melko vierasta ja jäänyt vähäiseksi. Tämä voi olla yksi syy siihen, että poikamme tuntuivat nauttivan hotellielosta. Into oli molemmilla sälleillä kukkivaa. Hissiin menot, huoneemme luokse juoksemiset pitkää kokolattiamattoa kasvavaa käytävää pitkin ja huoneessamme kekkulointi tuntuivat olevan lapsillemme kovasti mieleen. Nuorimmainen tykkäsi kovasti etenkin hissistä ja joka kerta kun huoneesta, kerroksesta kuusi tultiin tai sinne palattiin lapsi totesi "mennään tissiin". Tällä kokoonpanolla emme ole olleet vielä ulkomailla yökylässä. Pärnu oli siis monella tavalla uusi kokemus. Illalla huomaamme, että aurinko oli kolmantena reissupäivänä jättänyt olemassaolostaan jälkiä kehoomme. Onneksi lapsille sentään osasimme laittaa tarpeeksi aurinkovoidetta.
Day 4
Lähtöpäivät ovat aina lähtöpäiviä. Tämäkään ei tee suurempaa poikkeusta tähän sääntöön. Olemme hyvissä ajoin liikenteessä. Niin hyvissä, että saavumme satamaan ennen laivaa. Odottelua piisaa ja se on tuollaisen kaksivuotiaan kanssa matkatessa vähän sellaista. Lomamatkamme Pärnuun tuli vastaan lyhyellä varoitusajalla ja lapsille, miksei myös aikuisille soveltuvimmat rantahotellikohteet olivat jo täynnä. Hotelli Pärnuuta en rohkene suositella lapsien kanssa matkaa taittaville, mutta lähempänä rantaa löytyy varmasti useampia tasokkaita ja lasten tarpeet huomioivia kohteita. Meillä niihin majoittuminen jää seuraavaan kertaan. Hintataso oli vaihtelevaa ja kyllä nouseva käyrä on täälläkin todellisuutta. Hyvin suunniteltu syöminen ja etukäteen asioista selvää ottaminen takaa tässäkin tapauksessa maltillisempaa operoimista lompakon suunnalla. Ehkä mielenrauhaakin.
Tämä, vapaa-aikaansa muuallakin kuin sohvalla kuluttanut politsei paheksuu meitä ja vannottaa toimimaan jatkossa hieman harkitummin, mutta päästää meidät jatkamaan. Huokaistaan ja lähdemme ajelemaan kohti Pärnua. Nuorempi päättää olla nukahtamatta ja hänen isoveljensä keskittyy bongailemaan Via Baltican (E67) varrella asustelevia haikaroita. Pääsemme kohteeseen ja löydämme hotelli Pärnun, vain hivenen neuvostoaikaa huokuvan, tosin sisältä renoveeratun. Kuopus nukahtaa hotellihuoneeseen päästyämme ja niin nukahtaa isäkin.
 |
| Isin Taisto |
Ensimmäistä kertaa Pärnuussa. Kymmenisen vuotta sitten ajelimme tästä kaverien kanssa ohi matkallamme Vilnaan. Hotellimme ei sijaitse aivan rannan tuntumassa, mutta keskustan kylläkin. Saavuttuamme kohteeseen kävimme katsastamassa kohutun ja kehutun beachin. Turhaan ei ollut kehuttu. Hieno oli. Autio oli myös. Jotain kuvaavaa oli siinä, että nuorimmainen lotrasi rannalla takki päällä ja pipo päässä.
Eilisiltana kuuntelin, perheeni jo kuorsatessa, kuinka kyliltä pauhasi diskojytke. Rivers of Babylonin tunnistin. Oliko se vihje? Ennustus? Huoneemme oli nimetty fiinisti perhesviitiksi ja olihan siinä kaksi huonetta ja kaksi parveketta. Pienempi nukkui vanhempien kanssa ja isompi vaarinsa hotellihuoneessa. Vaikka muita lapsiperheitä emme kolme yötä kestäneen reissun aikana hotellillamme nähneetkään, oli lapsiakin mietitty. Televisio oli nimetty älykkääksi ja sieltä löytyi YLE 1 ja 2 kanavien lisäksi Netflix ja YouTube. Vaikka rantakelit olisivat voineet olla paremmat, viihdyimme kuitenkin rannalla isoimman osan matkastamme. Rannalta löytyi leikkipuistoa, vuokrattavia polkuautoja, pomppulinnaa ynnä muuta lapsille suunnattua aktiviteettia. Nuorimmaista veti enemmän puoleensa vesi, vanhempaa polkuautot ja rannalla sijainneet futismaalit. Kuopuksemme vilpitön ihastus veteen ja siinä lotraamiseen, pienestä ajoittain pintaan nousseesta vilusta huolimatta, oli ihastuttavaa seurattavaa. Ei tarvita kuin lapio ja vettä niin onni on siinä. Voi kunpa tuon ymmärtäisi itsekin, vähästä löytyy ilo.
 |
| Tätä bussia piti ihmetellä ja kuvaankin ikuistaa. |
Hotellimme aamiainen saa minulta 2/5. Jos söisin lihaa, olisi ääni kellossani varmaankin toinen. Kovasti lihan ympärille kietoutui tämä aamiaisbuffet. Poikien vaari toteaa aamiaisen olevan parempi kuin laivalla nauttimamme. Suomalaisturisteja on hotelli täynnä. Ainakin kaksi bussilastillista härmästä näen saapuvan mestoille. Läheisen kävelykadun intialainen, hämmentävästi myös kiinalaiseksi ja thaimaalaiseksi nimetty ravintola tarjoaa ihan ok ruokaa. Ei pärähdä viulut ja sellot soimaan, mutta mahat täyttyy, myös lapsilta. Paras ruokailukokemus tulee vastaan kolmantena reissupäivänä. Hotellimme läheisen ostoskeskus Port Arthurin kolmannen kerroksen ravintolan keittoruoka on sekä edullista (2€) että maittavaa. Keiton kylkeen tulee myös tuoretta leipää. Jos lapsiperheellä olette liikenteessä ja miksei muutenkin, kannattaa tsekata ravintola, olisiko ollut nimeltään Portaal. Toinen suositeltava kohde on ravintola Hea Maa, jonka löysin sattumalta, kun nuorimmaisen päiväuniaikana etsiskelin nälkäpäissäni sopivaa ravintolaa. Hea Maasta sai myös vegaanista ruokaa ja tarjoilu oli sangen ystävällistä.
Hotellielämä on lapsillemme melko vierasta ja jäänyt vähäiseksi. Tämä voi olla yksi syy siihen, että poikamme tuntuivat nauttivan hotellielosta. Into oli molemmilla sälleillä kukkivaa. Hissiin menot, huoneemme luokse juoksemiset pitkää kokolattiamattoa kasvavaa käytävää pitkin ja huoneessamme kekkulointi tuntuivat olevan lapsillemme kovasti mieleen. Nuorimmainen tykkäsi kovasti etenkin hissistä ja joka kerta kun huoneesta, kerroksesta kuusi tultiin tai sinne palattiin lapsi totesi "mennään tissiin". Tällä kokoonpanolla emme ole olleet vielä ulkomailla yökylässä. Pärnu oli siis monella tavalla uusi kokemus. Illalla huomaamme, että aurinko oli kolmantena reissupäivänä jättänyt olemassaolostaan jälkiä kehoomme. Onneksi lapsille sentään osasimme laittaa tarpeeksi aurinkovoidetta.
Day 4
Lähtöpäivät ovat aina lähtöpäiviä. Tämäkään ei tee suurempaa poikkeusta tähän sääntöön. Olemme hyvissä ajoin liikenteessä. Niin hyvissä, että saavumme satamaan ennen laivaa. Odottelua piisaa ja se on tuollaisen kaksivuotiaan kanssa matkatessa vähän sellaista. Lomamatkamme Pärnuun tuli vastaan lyhyellä varoitusajalla ja lapsille, miksei myös aikuisille soveltuvimmat rantahotellikohteet olivat jo täynnä. Hotelli Pärnuuta en rohkene suositella lapsien kanssa matkaa taittaville, mutta lähempänä rantaa löytyy varmasti useampia tasokkaita ja lasten tarpeet huomioivia kohteita. Meillä niihin majoittuminen jää seuraavaan kertaan. Hintataso oli vaihtelevaa ja kyllä nouseva käyrä on täälläkin todellisuutta. Hyvin suunniteltu syöminen ja etukäteen asioista selvää ottaminen takaa tässäkin tapauksessa maltillisempaa operoimista lompakon suunnalla. Ehkä mielenrauhaakin.
 |
| Hotellimme läheltä löytyi mukava, suurien vaahteroiden ja tammien ympyröimä puisto. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti