torstai 7. tammikuuta 2016

Ensimmäinen kerta


Uusi vuosi ja kujeet seuraavanlaiset: Pistettiin äiti töihin ja jäätiin me pojat kotio.

Tilanne on tämä. Isä jää kotiin nuorimman poikansa kanssa ja kirjoittelee kotiin jäämisestä, lapsen hoidosta, vanhemmuudesta, arjen tapahtumista ja tapahtumattomuudesta blogia kotonaolonsa ajan. Hoitovapaa alkaa tänään 7.1.2016 ja jatkuu kesäkuun alkuun asti. Silloin alkaa äidin kesäloma. Ja jos kuviot rullaavat mallikkaasti, kotona olo jatkuu syksyllä, aina vuoden vaihteeseen 2016-2017 asti. Isän kanssa kotona on nuorempi poika 9kk ja vanhemman 5 ja puolivuotiaan viikkorytmiin sisältyy kolme päiväkoti, kaksi kotipäivää. Jaloissa, tosiasiallisemmin sohvalla, pyörii myös valkoinen länsiylämaanterrieri Vappu, 8 vuotta.

Poikien äiti aloittaa työt äitiysloman jälkeen juurikin tänään. Mitä nyt, miten me pärjäämme ja ennen kaikkea, mitä meinaamme tehdä? Äiti nukkuu yöt, työpäiviä edeltävät ja isä on ”vahdissa”. Poika herää öisin, milloin kolme, milloin alun toistakymmentä kertaa. Sitten isi rauhoittelee, kantelee, silittelee, laulelee. Tarpeen vaatiessa, kerran yössä, antaa korviketta. Sitä poika syö, tuulesta riippuen, 10-30ml ja työstää tuttipäätä kahdella pienellä hampaallaan. Tästä pitäisi poika vierottaa. Äiti tarjoaa vielä maitoaan pojalle, mutta öisin pitäisi pärjätä ilman. Aamut ja illat baari on vielä auki, ehkä päivälläkin, mutta öisin se on suljettu. Saa sitä protestoida, ymmärrettäväähän se. Mutta.

Aamulla isi saa nukkua, riippuen siitä monelta äiti menee töihin ja monelta poika herää. Jos kaveri on sitä mieltä, että klo 6 ja äiti menee töihin esim. 9.30, niin kuudesta ehkä kahdeksaan, pari tuntia. Ja se voi tuntua sangen hyvältä, mikäli yö on ollut huono. Toivon mukaan isi saa nukkua yölläkin, mutta vielä ovat kaukana ne päivät kun lapsi nukkuu koko yön putkeen, jossain perheissä kuulemma näin tapahtuu jo muutaman kuukauden vanhojen vauvojen kanssa. En usko.

Blogin tarkoitus on raportoida arjen kulusta, pienistä suurista hetkistä. Se on päiväkirja, jota on tarkoitus päivittää noin kerran viikossa. Mitään yleviä tavoitteita ei aseteta. Teksti luovii tajunnanvirran ja tarkoin harkitun välimaastossa. Kirjoitusvirheistä saa raportoida ja tekstiä saa kommentoida. Miltä isyys tuntuu, miltä vanhemmuus? Kasvaako aikuinen lapsen kanssa vai kuluuko? Käyttäisinkö sanaa reflektointi? Käytin ja eräänlaista elon reflektointia kirjoittelu myös on. En piittaa kirjoitanko minä muodossa vai käytänkö kolmatta persoonaa. Jätän itsekritiikin vaatekomeroon, sinne työlaukun ja kalenterin hiljaiseen seuraan.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hienoa! Onnea ja menestystä koti-isyydellesi.

juhaniteräs kirjoitti...

Kiitos, kiitos.