Uusi vuosi ja kujeet
seuraavanlaiset: Pistettiin äiti töihin ja jäätiin me pojat kotio.
Tilanne on tämä. Isä jää kotiin
nuorimman poikansa kanssa ja kirjoittelee kotiin jäämisestä, lapsen hoidosta,
vanhemmuudesta, arjen tapahtumista ja tapahtumattomuudesta blogia kotonaolonsa
ajan. Hoitovapaa alkaa tänään 7.1.2016 ja jatkuu kesäkuun alkuun asti. Silloin
alkaa äidin kesäloma. Ja jos kuviot rullaavat mallikkaasti, kotona olo jatkuu
syksyllä, aina vuoden vaihteeseen 2016-2017 asti. Isän kanssa kotona on
nuorempi poika 9kk ja vanhemman 5 ja puolivuotiaan viikkorytmiin sisältyy kolme
päiväkoti, kaksi kotipäivää. Jaloissa, tosiasiallisemmin sohvalla, pyörii myös valkoinen
länsiylämaanterrieri Vappu, 8 vuotta.
Poikien äiti aloittaa työt
äitiysloman jälkeen juurikin tänään. Mitä nyt, miten me pärjäämme ja ennen
kaikkea, mitä meinaamme tehdä? Äiti nukkuu yöt, työpäiviä edeltävät ja isä on ”vahdissa”.
Poika herää öisin, milloin kolme, milloin alun toistakymmentä kertaa. Sitten
isi rauhoittelee, kantelee, silittelee, laulelee. Tarpeen vaatiessa, kerran
yössä, antaa korviketta. Sitä poika syö, tuulesta riippuen, 10-30ml ja työstää
tuttipäätä kahdella pienellä hampaallaan. Tästä pitäisi poika vierottaa. Äiti
tarjoaa vielä maitoaan pojalle, mutta öisin pitäisi pärjätä ilman. Aamut ja
illat baari on vielä auki, ehkä päivälläkin, mutta öisin se on suljettu. Saa
sitä protestoida, ymmärrettäväähän se. Mutta.
Aamulla isi saa nukkua, riippuen
siitä monelta äiti menee töihin ja monelta poika herää. Jos kaveri on sitä
mieltä, että klo 6 ja äiti menee töihin esim. 9.30, niin kuudesta ehkä
kahdeksaan, pari tuntia. Ja se voi tuntua sangen hyvältä, mikäli yö on ollut
huono. Toivon mukaan isi saa nukkua yölläkin, mutta vielä ovat kaukana ne
päivät kun lapsi nukkuu koko yön putkeen, jossain perheissä kuulemma näin
tapahtuu jo muutaman kuukauden vanhojen vauvojen kanssa. En usko.
Blogin tarkoitus on raportoida
arjen kulusta, pienistä suurista hetkistä. Se on päiväkirja, jota on tarkoitus
päivittää noin kerran viikossa. Mitään yleviä tavoitteita ei aseteta. Teksti
luovii tajunnanvirran ja tarkoin harkitun välimaastossa. Kirjoitusvirheistä saa
raportoida ja tekstiä saa kommentoida. Miltä isyys tuntuu, miltä vanhemmuus?
Kasvaako aikuinen lapsen kanssa vai kuluuko? Käyttäisinkö sanaa reflektointi?
Käytin ja eräänlaista elon reflektointia kirjoittelu myös on. En piittaa
kirjoitanko minä muodossa vai käytänkö kolmatta persoonaa. Jätän itsekritiikin
vaatekomeroon, sinne työlaukun ja kalenterin hiljaiseen seuraan.
2 kommenttia:
Hienoa! Onnea ja menestystä koti-isyydellesi.
Kiitos, kiitos.
Lähetä kommentti