Musiikki kuuluu päiväämme yhtä
olennaisena osana kuin kakat vaipassa tai pojan päiväunet ja niinpä aina kun nuorempi
poika on hereillä, roketti rolli soi. Niinä päivinä kun vanhempi poika on
kotona, saa hän vaikuttaa kuunneltavaan musiikkiin. Tosin ei hän juuri ole
protestoinut sitä, mitä se isä kulloinkin laittaa lautaselle pyörimään. Herra Heinämäen & Lato-orkesterin
tuotanto ja Ellan ja Aleksin parhaat
laulut ovat olleet vanhemman pojan ja miksei myös vanhempienkin,
kestosuosikkeja viime vuosina. Paljon kuunnellaan myös isän levyjä. Viime
perjantaina hymyilin itsekseni, kun olohuoneessa kuulin pojan, leikkiensä
ohella, yhtyvän Jukka & Jytämimmien
loistavan Jytäkesä 015
kertosäkeeseen! ”Se oli jytäkesä, kesä 015!”
Musiikin kuuntelussa emme käytä
näitä helppoja konsteja, spotifytä ja youtubea, sillä paheksumme niitä. Jaksan
ottaa yhä levyn hyllystä, kuoresta tai kotelosta ja laittaa sen soittimeen.
Taiteilija on myös palkkansa ansainnut, enkä ole ihan varma tuoko 10 €
kuukausimaksu kymmenistä miljoonista biiseistä, artistin käteen riittävästi. Spotify
voi ohjata kuluttajaa ostamaan levyjä ja käymään keikoilla, mutta tosiasia on,
että levynmyynti on radikaalista vähentynyt ja näin ollen myös musiikin
tekijöiden ansiot. Spotifyn asiakkaista noin ¼ maksaa tästä mahdollisuudesta
kuunnella tätä käsittämättömän suurta määrää musiikkia. Artisti siis maksaa,
vaikka kuluttajien pitäisi näitä maksajia olla. Harvan suomalaisen yhtyeen tai
artistin biisit soi sen miljoona kertaa spotifyssa, jolla voi jo päästä kohtuulliseen
kuukausiansioon. Niin, siis kuukausiansioon. Aiheesta kiinnostuneita
suosittelen lukemaan seuraavan, parin vuoden takaisen tekstin: http://www.anssikela.com/2013/11/06/levoton-tytto-ja-spotify/.
Miten ja millä tavalla pojat sitten tulevaisuudessa musiikkia kuuntelevat, jos
kuuntelevat, on heidän asiansa, mutta pientä ohjausta siihen suuntaan, että
tästä taidemuodosta on tärkeää maksaa tekijälleen, haluan antaa. Seuraavat
levyt ovat löytäneet tiensä levyhyllystä soittimeen näiden ensimmäisten
kotipäivien aikana:
Juice
Leskinen & Grand Slam: Sivilisaatio (1982)
Ismo
Alanko: Ismo Kullervo Alanko (2015)
Viikate:
Panosvyö (2014)
Asa
Masa: Rapsodia (2013)
Markku
Peltola & Buster Keaton tarkistaa lännen ja idän (2006)
Muse:
Drones (2015)
Astor
Piazzolla: Remixed (2003)
Skid
Row: Subhuman Race (1995)
David
Bowie: The Deram Anthology 1966-1968 (1997)
Putumayo
Kids Presents: Reggae playground (2006)
Queen:
Greatest Hits II (1991)
Tuomari
Nurmio: Punainen planeetta (1982)
Ella
ja Aleksi: Parhaat laulut (2011)
Rage
Against The Machine: Evil Empire (1996)
Nirvana:
MTV Unplugged in New York (1994)
Tom
Waits: Mule Variations (1999)
Juice
Leskinen & Slam: Ajan henki (1981)
Herra
Heinämäki & Lato-orkesteri: Äiti venyy (2010)
Amorphis:
Under The Red Cloud (2015)
Jethro
Tull: Aqualung (1971)
Hassisen
Kone: Rumat Sävelet (1981)
Jukka
ja Jytämimmit: Jytää vaan (2015)
Samae
Koskinen: Henkilökohtainen ennätys (2015)
Usein musiikki soi hiljalleen,
kaikkien päivän äänien, taustalla. Milloin pyykinpesukone laulaa, milloin
astianpesu. Milloin jonkun biisin ylimääräisen soolo-osuuden nappaa pienempi
poika, kiljunnallaan tai itkullaan. Vaikkakin taustalla, niin silti tärkeänä
piirteenä musiikki päiväämme kuuluu. Välillä rämpyttelen kitaraa pojille. Se on
usein kovin hankalaa, kun tämä pienin haluaa osallistua, esimerkiksi puremalla kitaran
kaulaa. Pojan lempilaulu on Vauvan vaaka-albumilta
tuttu Heppuli Keppuli. Samaiselta kiekolta
löytyy klassikon aseman saavuttaneet Metrolla
mummolaan ja Hiiri mittaa maailmaa rallit,
joita tulee myös pojille soiteltua, sekä koko perheen voimin lauleltua, harva se päivä.
Oheisella listalla on muutamia
viime, pojan syntymävuonna, julkaistuja levyjä. Pojan ensimmäinen kesä oli
Jytäkesä 015! Muutamat listan levyt on julkaistu sinä vuonna kuin pojan isä
syntyi. Mitä vuonna 2015 julkaistuja levyjä/musiikkia poika vanhempana
kuuntelee? Jos isä kuuntelee nyt reilu kolmikymppisenä Juicea, Nurmiota ja Hassisen Konetta, kuunteleeko poika Jukka ja Jytämimmejä? Jääkö
mielenmaisemaan, jonnekin alitajuntaan siemeniä vauvana kuullusta musiikista?
Ohjaanko poikaa musavalinnoillani? Pitäisikö soittaa klassista musiikkia,
Bachia ja Beethovenia? En tiedä, mutta hupaisaa ja koskettavaa on, kun poika
nousee jaloilleen tukea vasten ja nytkyttää polviaan koukkuun musiikin tahdissa
ja hymyilee valloittavaa hymyään. Ei se väärin voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti