Virpomisesta, noidista & pääsiäiskokoista!

Kop kop, oveen koputetaan! Ovikelloa ei soiteta, sillä koputtajista toinen tietää, että vauva voi nukkua. Kun ovi aukaistaan, oven takaa kurkistaa kaksi kissahahmoiksi pukeutunutta virpojaa. Ystävällisesti he kysyvät, saavatko virpoa? No tokikin, eilen muistettiin jopa ostaa virpojille korin/pannun täytettä! Tämä on sitten hämmentävä perinne! Poika, vanhempi, oli lauantaina kahden vaiheilla lähteekö hän virpomaan. Viime vuonna isän piti puoliväkisin raahata poika pajunkissojenheilutushommiin kummitädilleen. Tänä vuonna tyydyttiin kompromissiin. Poika virpoi sunnuntaina vanhemmilleen ja sai palkan. Kiero kaveri. Koska talonyhtiömme alaovi on salakoodattu, vain tutut virpojat pääsivät murtautumaan rappukäytävään ja tästä syystä virpojia ei sankoin joukoin ovellamme käynyt. Mutta ne muutamatkin, pienet ja vähän isommat virpojat koristeltuine pajunkissoineen, jotka ajoivat palmunoksien roolia, ilahduttivat kovasti. Palkaksi nuo pienet noidat, taisivat olla kissoiksi sonnustautuneita kaikki, saivat hiilihydraatteja.

Palmusunnuntain virpomisperinne on vanhan länsisuomalaisen pakanallisen perinteen ja itäisen, karjalaisen virpomisperinteen sekoitus. Toisen maailmansodan jälkeen tynkä-suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Sen seurauksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena. Täällä etelässä kuitenkin pikkunoidat, joukossa saattaa olla myös parranhaivenia kasvatteleva pojankoltiainen, kulkevat palmusunnuntaina karkinkeruureissulla ja muun muassa Etelä-Pohjanmaalla trullit lähtevät liikenteeseen vasta pääsiäislauantaina, kun muuan Kristukseksi ylennetty Nasaretin mies lepäsi haudassaan. Eteläpohjalainen tapa vaikuttaa loogisemmalta. Vanha kansa uskoi, että lauantaina kun JK. on haudassa, pahat henget pääsevät mekkaloimaan ja kekkaloimaan vapaasti ja kaikki mustan magian harjoittajat ovat liikenteessä. Siksi pohjanmaan lakeuksia peittää pääsiäislauantaina mystinen savuvaippa, kun pääsiäiskokot, nuo perhanan karkottajat, palavat pitkin rospuuttoisia maita. Linkistä löytyy kartta mihin pääsiäiskokkoja voi mennä ihastelemaan http://www.epari.fi/uutiset/online-uutiset/missä-pääsiäiskokot-syttyvät-lauantaina-katso-kartta-1.2019255

Pääsiäiskorteissa, pääsiäismunissa ja monissa muissa pääsiäisaiheisissa tykötarpeissa kuvataan pääsiäisnoitia lentämässä luudalla, usein völjyssään tuo musta sympaattinen (lue kuolema) kissa. Kuluttajille myydään jos jonkinlaisia noita-aiheisia pääsiäistuotteita ja kuinka sympaattiseksi tämä noitasapattiin kyöpelinvuorelle lentävä hahmo (sinne saatettiin lentää myös lehmän selässä) onkaan kuvattu. Blåkullaan paholaisen kanssa pitojaan pitämään lentelevä noita on kyvykkäästi kaupallistettu ja inhimillistetty. Noitasapattiin liittyvät mielikuvat itse saatanan kanssa pidetyistä orgioista ja ihmisen ja paholaisen piirteitä omaavista olennoista joita sapattiin lentävät noidat, usein lapset, synnyttivät, ovat suht kaukana esimerkiksi tästä: 

Mutta mikä on tuo lintu?

Kävin tutkimassa asiaa eräässä jättimarketissa ja totuus taitaa sittenkin olla se, että noidat on pääsiäismunissa korvattu Turtles, Frozen, Angry Birds, Barbie ja muilla kaupallisemmilla, epäkiinnostavilla hahmoilla. Olen ymmärtänyt, että Kyöpelinvuori pääsiäismuniakaan ei enää myydä. Mutta onneksi korvaaja on löytynyt, nimittäin rähinän pääsiäismunat, joita mainostetaan Elastisen, Iso-H:n ja Uniikin naamoilla, alla teksti ”sitä hyvää munaa”. Ihmisyys!

Pääsiäisen viettoa!

Poika viettää ensimmäistä pääsiäistään Tampereella isovanhempien luona. Isoveljelle pääsiäinen tarkoittaa suklaamunien syömistä ja niistä löytyvien pienten ihmeellisyyksien kanssa puuhailua. Nyt kaveri on kantanut kaksi päivää joka paikkaan avaimenperää, joka löytyi yhdestä, mikä lie, munasta. Pikkuveli on sen sijaan kiinnostunut suklaamunien sisältä löytyvistä yllätyksen säilytyskuorista. Ne ovat riittävän suuria, ettei tarvitse pelätä, että kaveri nielaisee ne, joten ne sopivat siis hyvin syötäväksi, eli suuhun laitettavaksi. Tampereella on tarkoitus juhlia jo hieman etukäteen pienen ihmisen yksivuotis-synttäreitä. Sen kunniaksi loihdimme isoveljen kanssa eilen lime-sitruuna juustokakun. Pitäisi olla raikasta!

Pääsiäislauantaina minulle on muodostunut tavaksi lukea Arto Mellerin Ilmalaiva Italia (1980) runokokoelman runo Yön magia. Se vie minut lapsuuden pääsiäistunnelmiin, kelirikkoiselle pellolle, sukulaisten rakentaman, kylän "suurimman ja hienoimman" kokon äärelle. Pellon toisella laidalla ketut ulvoivat selleissään ja havut paukkuivat. Mitä suurempi meteli ja suurempi savu, sen paremmin pysyivät noidat loitolla. Jonain pääsiäisenä vien pojat tämän ihmeen äärelle.

Yön magia

Pääsiäisyönä metsä nousee täynnä haavoitetun karjan

mylvintää,

käy piiriin kylän ympärille, tanssii, tanssii

kokkojen savussa.

Tulvan peili kuvastaa huhtikuun uushopeaa.

Kelirikon kaluamalla tiellä

murtuneiden sorkkien jäljet.

Talvella täällä vain hulluus sulana,

mutta nyt on kevät, kirouksen

täyttymisen aika.

Vielä kiivaat havut pieksevät savua, Michelinit

kytevät tuhkakinoksessa aamuun asti.

Välikatossa vyöryy kutterinpuruaallokko.

Ihmisten huoneissa kukaan ei saa unta.

Pääsiäisnoidista ja sekoittuvista perinteistä:

http://yle.fi/aihe/ohjelma/aristoteleen-kantapaa