sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Isän kirje 1-vuotiaalle!

Juurihan se, ihan vasta eilen yöllä oli, kun lähdimme taksilla kanssasi synnytyssairaalaan. Kirjoitin kanssasi, vaikka olit vielä äitisi kohdussa. Soitimme iltayöstä kätilöopistolle, että taidat olla tulossa ja siellä sanoivat, että täällä et valitettavasti mahdu maailmaan tulemaan, että on jo niin monta tulijaa ja, että soittakaapas naistenklinikalle. No mehän soitimme! Isoveljesi hoito oli suunniteltu ja kummitäti tuli veljesi unta vartioimaan, taksilla suhasi keskiyöllä ja me seuraavalla pirssillä Meilahteen, että saadaan pikkuveli, sinut, turvallisesti maailmaan. Ei me siellä kauan ehditty olla, kun jo saavuit ja muutit kaiken, meidät, veljesi ja parempaan. Neljä tuntia siitä, kun astelimme naistenklinikan ovista sisään, synnyit. Äitisi teki hienon työn, äitisi on sankari, tiedäthän?

Kokonainen vuosi on nyt kulunut siitä, kun tulit luoksemme. Vuosi! Onnea päivänsankarille! Kaikki kävi äkkiä. Äitisi huusi, minä pelkäsin ja yritin olla poissa tieltä ja avuksi, jos mitenkään. Kun kivunlievittäjät tehosivat, katselimme äitisi kanssa monitorin ruudulta, kun supistukset tulivat ja menivät. Lapsenpäästäjänä oli kokenut, leppoisa Eija. Kiitos Eija kun olit, palvelit, teit mitä piti! Ja sitten yhtäkkiä viiden jälkeen, olit maailmassa, tällä puolella, siinä huusit! Antoivat minun leikata napanuoran. Se on sellainen putki, jota pitkin sait äidistäsi ravintoa, että kehityit siellä toisessa maailmassa. Ja sitten kun on aika, sinun pitää katkaista sellainen toinen nuora. Sitä ei näe, mutta sellainen sinun ja äitisi välissä on. Sillä ei ole mitään kiirettä. Teet sen sitten kun olet valmis, mutta se kannattaa tehdä.

Huusit hetken, mutta sitten menit hiljaiseksi. Kätilö pesi sinua ja taisin minäkin siinä unen ja valveen rajamailla autella. Kätilö huolehti ruumiinlämmöstäsi, kun se oli hieman alhainen. Sinut vietiin puettuna huoneeseen, missä sellainen pieni kärry, mihin sinut oli laitettu, asetettiin lämpölamppujen alle, että lämpösi nousisi. Kun tulin sinua sinne katsomaan, sen jälkeen kun olimme äitisi kanssa syöneet hieman aamupalaa, jota olivat meille kätilöt ystävällisesti tuoneet, sinulle oli laitettu päähän suloinen pieni myssy. Martat sen sinulle lahjoittivat ja olit niin pieni siinä lämpölampun paisteessa ja niin ihmeellinen, hauras ja kaunis olento. Siinä minä taisin toistamiseen itkeä, kun sinua katselin.


Kannoimme huolta, kun olit niin hiljaa. Ihmettelimme äitisi kanssa, että mikset sinä huuda, että eikö sinun pitäisi. Sittemmin olet kyllä ottanut takaisin, tätä ensimmäisen päivän hiljaisuuttasi. Kai sinä tuumailit, siirryit vielä sieltä toisesta maailmasta tähän toiseen. Se veti sinut hiljaiseksi.

Ja äkkiä olimme jo osastolla. Ainutlaatuisena isäsi tulee muistamaan sen hetken, kun isoveljesi tuli isoäitinne kanssa sinua katsomaan. Maailman paras isoveljesi toi äidillesi kukkia ja koskaan ennen en ollut nähnyt veljelläsi sellaista innostuksen, hämmennyksen, ilon ja hellyyden ilmettä, kuin silloin. Olit ihme meille ja olit ihme veljellesi. Luulen, että kun veljesi sinut ensimmäisen kerran näki, silloin hän heti sinuun ihastui. Niin kuin me kaikki taisimme tehdä.

On ollut mahtavaa seurata kasvuasi pienestä avuttomasta ihmistaimesta, käveleväksi, omaa tahtoa puhkuvaksi sinuksi, isoveljesi varauksettomaksi seuraajaksi ja ihailijaksi. Veljesi on ottanut sinut vastaan lempeästi ja rakkautta säteillen. Toki isoveljelläsi on ollut mustasukkaisuutta aistittavissa, mutta sitä hän ei ole sinuun purkanut, vaan meihin vanhempiin, mutta hillitysti. Miten sinä oletkaan jo noin iso? Syöt siinä kanssamme ruokapöydässä omalla istuimellasi veljesi vieressä ja kerrot tarinoitasi, omalla kielelläsi. Meitä vanhempia kummastuttaa vauhti, jolla kehityt. Tosin sinulla on maailman paras esimerkki, joka lukee sinulle Maisa kirjoja ja pelaa sinun kanssasi sählyä, kuin vertaisensa kanssa.

Veljekset!

Nyt olet vuoden ja isälläsi on hieman kaihoisa olo. Et ole vauva enää ja silmissä tunnut kasvavan. Vaikka tämä kaikki on välillä rankkaa ja väsymys ujuttaa kireyttä olemiseen, kaikki on sen arvoista. Katselin tuossa eräänä yönä sinua, kun yritit yöllisen maidon juomisen jälkeen saada unen reunasta kiinni. Heiluit siinä ja vaihtelit tiuhaan asentoa ja minä sinun hiuksiasi silitin ja lopulta rauhoituit, taivuit uneen. Otit kädestäni kiinni ja minulla oli siinä niin hyvä olla, vierelläsi, isin Taisto.

2 kommenttia:

Tuomas R kirjoitti...

Huikea teksti! Ja hieno idea kirjoittaa synttäripäivän tunnelmat kirjeen muotoon!

juhaniteräs kirjoitti...

Kiitoksia!