Juurihan se, ihan vasta eilen
yöllä oli, kun lähdimme taksilla kanssasi synnytyssairaalaan. Kirjoitin
kanssasi, vaikka olit vielä äitisi kohdussa. Soitimme iltayöstä
kätilöopistolle, että taidat olla tulossa ja siellä sanoivat, että täällä et valitettavasti
mahdu maailmaan tulemaan, että on jo niin monta tulijaa ja, että soittakaapas naistenklinikalle.
No mehän soitimme! Isoveljesi hoito oli suunniteltu ja kummitäti tuli veljesi
unta vartioimaan, taksilla suhasi keskiyöllä ja me seuraavalla pirssillä Meilahteen,
että saadaan pikkuveli, sinut, turvallisesti maailmaan. Ei me siellä kauan
ehditty olla, kun jo saavuit ja muutit kaiken, meidät, veljesi ja parempaan.
Neljä tuntia siitä, kun astelimme naistenklinikan ovista sisään, synnyit.
Äitisi teki hienon työn, äitisi on sankari, tiedäthän?
Kokonainen vuosi on nyt kulunut siitä,
kun tulit luoksemme. Vuosi! Onnea päivänsankarille! Kaikki kävi äkkiä. Äitisi
huusi, minä pelkäsin ja yritin olla poissa tieltä ja avuksi, jos mitenkään. Kun
kivunlievittäjät tehosivat, katselimme äitisi kanssa monitorin ruudulta, kun
supistukset tulivat ja menivät. Lapsenpäästäjänä oli kokenut, leppoisa Eija.
Kiitos Eija kun olit, palvelit, teit mitä piti! Ja sitten yhtäkkiä viiden
jälkeen, olit maailmassa, tällä puolella, siinä huusit! Antoivat minun leikata
napanuoran. Se on sellainen putki, jota pitkin sait äidistäsi ravintoa, että
kehityit siellä toisessa maailmassa. Ja sitten kun on aika, sinun pitää
katkaista sellainen toinen nuora. Sitä ei näe, mutta sellainen sinun ja äitisi
välissä on. Sillä ei ole mitään kiirettä. Teet sen sitten kun olet valmis,
mutta se kannattaa tehdä.
Huusit hetken, mutta sitten menit
hiljaiseksi. Kätilö pesi sinua ja taisin minäkin siinä unen ja valveen
rajamailla autella. Kätilö huolehti ruumiinlämmöstäsi, kun se oli hieman
alhainen. Sinut vietiin puettuna huoneeseen, missä sellainen pieni kärry, mihin
sinut oli laitettu, asetettiin lämpölamppujen alle, että lämpösi nousisi. Kun
tulin sinua sinne katsomaan, sen jälkeen kun olimme äitisi kanssa syöneet
hieman aamupalaa, jota olivat meille kätilöt ystävällisesti tuoneet, sinulle
oli laitettu päähän suloinen pieni myssy. Martat sen sinulle lahjoittivat ja
olit niin pieni siinä lämpölampun paisteessa ja niin ihmeellinen, hauras ja
kaunis olento. Siinä minä taisin toistamiseen itkeä, kun sinua katselin.
Kannoimme huolta, kun olit niin
hiljaa. Ihmettelimme äitisi kanssa, että mikset sinä huuda, että eikö sinun
pitäisi. Sittemmin olet kyllä ottanut takaisin, tätä ensimmäisen päivän
hiljaisuuttasi. Kai sinä tuumailit, siirryit vielä sieltä toisesta maailmasta
tähän toiseen. Se veti sinut hiljaiseksi.
Ja äkkiä olimme jo osastolla.
Ainutlaatuisena isäsi tulee muistamaan sen hetken, kun isoveljesi tuli
isoäitinne kanssa sinua katsomaan. Maailman paras isoveljesi toi äidillesi
kukkia ja koskaan ennen en ollut nähnyt veljelläsi sellaista innostuksen,
hämmennyksen, ilon ja hellyyden ilmettä, kuin silloin. Olit ihme meille ja olit
ihme veljellesi. Luulen, että kun veljesi sinut ensimmäisen kerran näki, silloin
hän heti sinuun ihastui. Niin kuin me kaikki taisimme tehdä.
On ollut mahtavaa seurata
kasvuasi pienestä avuttomasta ihmistaimesta, käveleväksi, omaa tahtoa
puhkuvaksi sinuksi, isoveljesi varauksettomaksi seuraajaksi ja ihailijaksi.
Veljesi on ottanut sinut vastaan lempeästi ja rakkautta säteillen. Toki
isoveljelläsi on ollut mustasukkaisuutta aistittavissa, mutta sitä hän ei ole
sinuun purkanut, vaan meihin vanhempiin, mutta hillitysti. Miten sinä oletkaan
jo noin iso? Syöt siinä kanssamme ruokapöydässä omalla istuimellasi veljesi
vieressä ja kerrot tarinoitasi, omalla kielelläsi. Meitä vanhempia kummastuttaa
vauhti, jolla kehityt. Tosin sinulla on maailman paras esimerkki, joka lukee
sinulle Maisa kirjoja ja pelaa sinun kanssasi sählyä, kuin vertaisensa kanssa.
Veljekset! |
Nyt olet vuoden ja isälläsi on
hieman kaihoisa olo. Et ole vauva enää ja silmissä tunnut kasvavan. Vaikka tämä
kaikki on välillä rankkaa ja väsymys ujuttaa kireyttä olemiseen, kaikki on sen
arvoista. Katselin tuossa eräänä yönä sinua, kun yritit yöllisen maidon
juomisen jälkeen saada unen reunasta kiinni. Heiluit siinä ja vaihtelit tiuhaan
asentoa ja minä sinun hiuksiasi silitin ja lopulta rauhoituit, taivuit uneen.
Otit kädestäni kiinni ja minulla oli siinä niin hyvä olla, vierelläsi, isin
Taisto.
2 kommenttia:
Huikea teksti! Ja hieno idea kirjoittaa synttäripäivän tunnelmat kirjeen muotoon!
Kiitoksia!
Lähetä kommentti