Niin jäi lakeus ja meteoriittijärvi taa ja parisen viikkoa reipasta mökkielämää, jättäen muistoksi muun muassa alun
toistatuhatta hyttysen eli sääsken pistoa nuorimmaisen naamassa. Pojan
pärstävärkki on kuin kohtuuttoman teini-iän aknen riivaama. Surkeaa on ollut katsoa,
kun pieni ihminen yrittää kätösillään hätyyttää noita viheliäisiä perkeleitä.
Ilman hyttysiä mökkieloa viettäisi mielellään pidempään. Harvoin minulla noihin
vinkuviin epäolentoihin on näin pahasti hermot menneet, kun tällä
mökkireissulla. Muuten oli kyllä mukavaa.
|
Ei tule sinua niin ikävä. |
Mökkimme sijaitsee Lappajärven kunnassa, mutta Vimpeliin on lyhyempi matka. Molemmissa pitäjissä tulee käytyä kaupoissa ja kahveella. Vimpelistä löytyy Nelimarkan kahvila ja Lappajärveltä esimerkiksi kahvila Kiltti musta kissa. Paikka on kokemisen arvoinen jo siksi, että siellä oikeasti kahvilan sohvalla, pötköttelee kiltti musta kissa. Kahvilan vieressä seisoo rakennus, jonka seinään on kirjailtu "Tule Jeesus pian". Tätä jo pienenä aina Lappajärvellä käydessäni tuijottelin ja kummastelin ja jos en nyt ihan väärin muista, kuului teksti aiemmin tiedonannon tapaisena toteamuksena, että "Jeesus tulee pian". Eilispäivän varmuus on vaihtunut tämän päivän pyynnöksi.
|
Jää nähtäväksi tuleeko. |
|
Saarikenttä sijaitsee kauniilla paikalla! |
Kun Vimpeliin ajelee mökiltä sellaiset kymmenisen minuuttia, on ilmiselvää, että pesäpallo-otteluita,
tuossa pyhässä pesispitäjässä pitää mennä katsomaan. Legendaarinen Saarikenttä
sijaitsee Vimpelin keskustassa, pyöreän kirkon välittömässä läheisyydessä.
Meidän mökkeilyajalle osui kaksi Vimpelin kotipeliä ja mehän vanhemman pojan
kanssa käytiin katsomassa molemmat. Ensimmäisessä pelissä kaatui kopla, eli
Kouvolan pallonlyöjät melko suvereenisti jaksoin 2-0 (11-1 ja 16-2). Pallo
ajautui useamman kerran Saarikenttää kiertävään Savonjokeen. Vaikka pesäpallosta
ei mitään ymmärtäisikään, on pesäpallo-ottelu Saarikentällä näkemisen arvoinen
tapahtuma. Se on kiinnostava jo antropologisena ja sosiologisena tapahtumana.
Miten Vimpelin fanit käyttäytyvät, kannustavat omiaan ja kuumottavat vastustajiaan?
Valtava möykkä saattelee viimeiseen lyöntiinsä valmistautuvaa
vastustajajoukkueen pelaajaa ja annas olla minkälainen huuto seuraa, jos kaveri
tässä lyönnissään epäonnistuu. Melkoinen meteli seurasi myös siitä, kun ottelun
selostaja kertoi muiden pelien tilanteita ja selvisi, että Sotkamon Jymy,
Vimpelin Vedon pahin vastustaja, en käytä sanaa vihollinen, ja käytin
kuitenkin, oli hävinnyt pelinsä Kempeleelle, täksi kaudeksi Superpesikseen
nousseelle joukkueelle!
|
Pesispyhättö. |
Toiseen näkemäämme
peliin vastustajaksi saapui juurikin tuo Sotkamon Jymy. Edellisen Kouvola pelin
hurlumhei oli tipotiessään ja Vedon pelaajien ote nihkeä, kuten niin usein
Jymyä vastaan. Peli oli kyllä tasainen, mutta monet Vedon pelaajat sulivat
tärkeissä tilanteissa ja homma hyytyi kasaan. Jymy voitti jaksoin 2-1, tosin
vasta kotiutuslyöntikilpailussa, joka on mutkia suoristaen vähän sama, jos
futispeli menee pilkuille. Huudon sisältö pelissä Jymyä vastaan, oli Kouvola
peliin verrattuna paljon ilkeämpää. Huutajien joukon voi jakaa karkeasti
kahtia. On niitä, jotka huutavat kuuluvasti ja usein aina hauskan piikikkäällä
tavalla sivaltaen. Nämä huutajat ovat itsevarmoja ja sanoissaan kekseliäitä.
Sitten on ne jotka hieman ujosti aloittavat, mutta saavat näiltä suvereeneilta
huutajilta rohkeutta ja yltyvät huudoissaan korottamaan lopulta volyymiä. He jäävät
kuitenkin sisällöllisesti huudoissaan suvereeneja huutajia pahasti jälkeen,
kenties naurahtavat omille huudoilleen, vilkuilevat ympärilleen, tukea etsien.
Yritin pojalle parhaani mukaan kertoa, miksi tuo ja tuokin setä noin huutaa,
kun poika tuijotti ympärilleen huutojen viestejä tulkiten. Pesäpallon säännöistä
kaveri tietää jo melko paljon, mutta paljon riittää vielä opittavaa. Siinä
saa itsekin kaivella muististaan pesäpallon sääntökirjaa, kun poika kysyy hankalia. Pohdintaa aiheutti muun muassa Vimpelin pelinjohtajan saama keltainen kortti, kun eihän se edes pelaa?
|
Veto vs. Jymy. |
Kouvola pelissä väkeä
oli paikalla muistaakseni noin puolisentoista tuhatta, Jymyn vierailu kiinnosti
noin 2400 silmäparia. Tämä on merkillepantavaa siksi, että pitäjässä on
asukkaita reilut kolmisentuhatta. Parhaimmillaan Saarikentällä peliä on
seurannut yli 5000 henkeä. Näiden lukujen valossa lienee ilmeistä, että Vimpeli
elää ja hengittää pesäpallon tahtiin. Kun on ottelupäivä, kuten esimerkiksi tuo
Sotkamon Jymyä vastaan ollut, täyttyy Vimpelin keskusta, Saarikentän ja kirkon
laitamat autoista, joita on parkkeerattu mielikuvituksellisesti miten kuten
minne sattuu. Hämmästyttävän nopeasti raitti myös hiljenee, kun peli päättyy.
Kävimme pojan kanssa pelien jälkeen kaupassa ja kun sieltä lähdimme, oli kylä
hiljainen kuin huopatossutehdas, ikään kuin siellä mitään peliä olisi koskaan
ollutkaan. Pojalle otteluiden näkeminen oli eleistä ja ilmeistä päätellen
mielekästä. Pelien nostattamassa innokkuudessa on jokunen pesispeli pelattu
mökin kuvitteellisella ”Saarikentällä”, itse luotujen mökkisääntöjen mukaan. Myös
futista on pelattu ja katsottu. Pojan suosikiksi on noussut Islanti, jonka hän veikkasi
yhteisessä EM-futis vedossamme sijoittumaan neljän parhaan joukkoon. Se
olisikin jotain.
|
Pieni mies, iso maila. |
Kaikkinensa tällainen mökkielämä on, hankaluuksistaan huolimatta, oikein antoisaa. Muutamat sadepäivät parin viikon aikana, eivät ehtineet kohtuuttomasti lannistaa ja aurinkokin on joutanut meitä helliä. Suurempia siivekkäitä olemme saaneet ihastella, jos niitä pienempiä kohtaan kehittää samanaikaisesti infernaalisen vihan. Västäräkin poikaset olivat lähtöpäivään mennessä ehtineet kasvaa jo niin, että välillä jokunen poikasista pullahti ulos pesästä. Harmaasieppo jatkoi vielä hautomistaan ja käki kukkui juhannuksen tienoilla jo verraten tiuhaan. Laskimme vanhimman pojan kanssa reilusti yli kymmenen lintua, jotka mökin pihapiirissä saimme nähdä tai kuulla. Niistä jokapäiväisiksi tuttavuuksiksi kotipuolessa ei voi sanoa, esimerkiksi lehtokurppaa, kuovia tai kurkea. Kuusi elon alkutaipaleelle väsähtänyttä lintulasta poika saatteli äitinsä kanssa maanpoveen.
|
Mökillä kuunnellaan vain mielenkiintoisia c-kasetteja! |
Ilo oli kyllä kaikkinensa katsella näitä meidän sällejä erilaisissa mökkipuuhissa. Sitä naurun ja hyvän tuulen määrää, esimerkiksi kun he touhusivat saunan suihkutilan lattialle pystytetyssä "uima-altaassa". Nuorimmalle vesi on loputon kiinnostuksen kohde ja läträäminen juttu numero yksi. Hellyyttävä ilmestys on poika, jonka naaman on tatuoinut hyttysten pataljoona, mutta joka silti nauraa sydämestään asti, kun isoveli hänen kanssaan veden äärellä puljaa.
|
Riippukeinu kuuluu kesään. |
|
Rasaa huussin seinässä. |
|
Hei hei Pohjanmaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti