tiistai 20. joulukuuta 2016

Mitäs me laitettais seuraavaksi soimaan? - Lastenmusiikkia, musiikkia josta lapsi haltioituu!

Suomessa tehdään paljon hyvää lastenmusiikkia. Sen on saanut ilokseen huomata näinä vanhemmuuden vuosina. Itse muistan kuunnelleeni 80-luvun autereisina auringon kiertoina lähinnä Rölliä, eikä sekään huonoa kuvaa lastenmusiikin tasosta anna. Tuppuraisen Allu on loihtinut niin monta hienoa kappaletta, että harva sellaiseen tasoon yltää. Vanhat Rölli-kasettini ovat visusti tallessa lapsuuden kotonani lasivitriinissä kunniapaikalla. Röllin 40 laulun kokoelma löytyy kotoamme tupla-cd:nä ja vähän olen yrittänyt saada sällejä kiinnostumaan. Jatkan yhä hommia. Lastenmusiikki on taas näitä termejä, joka ei ehkä tee täyttä oikeutta taiteen laadulle. Kuka tätä musiikkia kuuntelee? Lapsetko vain? En väitä, etteikö Suomessa osattaisi arvostaa lastenmusiikki- termin alle kategorisoituja julkaisuja, mutta jotenkin hieman ala-arvoiselta tai vähemmän varteenotettavalta taiteelta tuoksahtava kaiku sanassa on. Tekeekö esimerkiksi lastenmusiikkiyhtye Herra Heinämäen & Lato-orkesterin Heikki Salo sanoituksia Lato-orkesterille puolivillaisesti ja soololevyilleen tai Miljoonasateelle suuremmalla pieteetillä? En usko. Kuvio voi kulkea toistakin rataa. Esimerkiksi Juice Leskisen mainio Haitaribussi (1993) ”lasten”-levy sisältää mielestäni onnistuneempaa lyriikkaa, kuin taiteilijan laajan tuotannon joissain toisissa tekeleissä. Ei minulla toisaalta ole heittää mitään vaihtoehtoa sanaparille lastenmusiikki.

Lastenmusiikin yhteydessä näkee myös usein puhuttavan musiikista, joka on suunnattu lapsiperheille tai lapsenmielisille, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Kuka tahansa tätä musiikkia toki voi kuunnella, mutta onpa niinkin, että eipä löytynyt hirveästi omasta hyllystä ns. lastenmusiikkia, ennen poikien syntymää. Ehkä M.A. Nummisen Valtavan jäniksen (2002) omistin Röllin lisäksi, mutta siihen se taisi jäädä. Sittemmin on tullut hommattua useampikin ko. genreen kuuluva teos. Tässä tekstissä on tarkoitukseni kirjoitella lapsiemme mielimusiikista, siitä mitä meillä on viime vuosina paljon soitettu ja mistä siinä sivussa myös vanhemmat ovat havainneet ilokseen tykkäävänsä. Alkuvuoden eräässä blogitekstissä kirjoittelin myös musiikista. Sen verran merkityksellinen aihe vaatii kuitenkin vuoden aikana toisen kirjoituksen. On ollut kiitollista huomata, että tämä nuorempi ihmislapsi suorastaan haltioituu musiikista. Jos kuluneen kotivuoden soittolistoja kokoisin, pojan top5 näyttäisi kutakuinkin tältä:

Hannele Huovi & Soili Perkiö: Koiraräppi (Karvakorvan laulupurkki, 2010) 
Yökyöpelit: Allakka Pullakka (Yökyöpelit, 2015)
Pikku kakkosen musiikkivideot: Pikku Kakkonen on sun puolella. (Tekijätietoja en löytänyt)
Hevisaurus: Jee Hevisaurus (Jurahevin Ikivihreät, 2014)
Pikku kakkosen musiikkivideot: Pomppimaan (Tekijätietoja en löytänyt)

Siinä on biisejä, jotka ovat herättäneet kenties suurimman innostuksen tässä taaperossa. Mittarina toimikoon se, että näiden biisien tahtiin lapsi on alkanut eniten nytkyttää. Nytkytys tässä yhteydessä tarkoittaa lapsen jäljittelemätöntä jammailua, jossa polvet lyövät loukkua ja ylävartalo tekee hallitun hallitsematonta liikettä. Sitä on ilo katsoa. 

Kuluneen syksyn arkipäivien tärkeimpiä ohjelmanumerojamme on ollut torstai aamupäivien musiikkituokio läheisessä Oravapuistossa (leikkipuisto Herttoniemi). Tuolloin klo 10.15 pärähtää käyntiin suosittu laulutuokio leikkipuiston ohjaajien Helenan ja Juha-Matin johdolla. Aikamoinen kuhina tuolloin puiston sisätiloissa käy, kun vanhemmat lapsineen tulevat monille muillekin ilmeisen odotettuun viikoittaiseen musiikkihetkeen. Tuon puolen tunnin aikana Juha-Matti soittelee sekä mandoliinia että kitaraa ja laulelee osallistuvan yleisön kanssa tuttuja ja hieman tuntemattomiakin lastenlauluja. Helena laulelee mukana ja leikkii erilaisilla eläinaiheisilla käsinukeilla, jos laulun sisältö sen vaatii. Yleisö elää mukana ja silminnähden nauttii, niin lapset kuin vanhemmatkin. Lapset saavat aina myös osallistua soitantaan, kun puolivälissä jaetaan rytmimunia ja kapuloita. Niitä on mukava soitella ja tietenkin maistella. Torstain lauluhetkessä olemme kuunnelleet pojan kanssa kotonakin paljon soitettuja Vauvan vaaka & Karvakorvan laulupurkki -levyjen mainioita kappaleita, kuten Metrolla mummolaan, Kanapolkka, Muotilaulu tai Heppuli Keppuli. Perinteiset ihhahhaat ja leipuri hiivat ovat tulleet lapselle sangen tutuiksi laulutuokion kautta, mutta paljon hienoja, vaan ei niin soitettuja/tunnettuja lauluja olemme myös saaneet torstaisin kuulla. Yhtenä esimerkkinä Pikku Papu Orkesterin Leppäkertun aamutoimet.

Seuraavia lastenmusiikki levyjä voin ilolla suositella kaikille lastenmusiikille otollisessa elämäntilanteessa eläville. Näitä meillä on kuunneltu, joitain vähemmän, joitain sitäkin enemmän. Monissa alla olevien levyjen laululyriikoista löytyy tasoja, jotka miellyttävät vanhempaakin kuuntelijaa. Joululahjana musiikki on aina varteenotettava vaihtoehto. Ja jos ei konkreettisesti levyjä enää mistään löydä/saa, alla olevista levyistä suurimman osan voi ostaa esimerkiksi iTunesista. Nuorimmaiselle pukki saattaa tuoda vuoden 2016 lastenlevyksi valitun Lastenmusiikki-orkesteri Ammuun Metsään-teoksen.

Ella ja Aleksi:           Parhaat laulut (2011)

Hannele Huovi &
Soili Perkiö:              Vauvan vaaka (2002)
                                     Karvakorvan laulupurkki (2010)

Herra Heinämäen
Lato-orkesteri:        Nyree näkkäri (2007)
                                     Äiti venyy (2010)
                                     Musiikkia elokuvasta Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri (2011)


Hevisaurus:              Vihreä vallankumous (2013)
                                     Jurahevin ikivihreät (2014)

Ipanapa:                    Ipanapa iltalaulut (2009)

Juice Leskinen:        Haitaribussi (1993)

M.A. Numminen:     Valtava jänis - Gommin ja Pommin kaikki seikkailut (2002)

Orffit:                         Kuinka bumerangia heitetään (2013)
                                     Haloo Kalevala (2014)

Paukkumaissi:         Paukkumaissi (2006)
                                     Popkornitorni (2008)
                                     Huhuu, kuu (2010)

Putumayo Kids
Presents:                   Reggae playground (2006)
                                     Jazz playground (2009)

Pentti Rasinkangas
ja Ohilyönti:             On karhut nousseet juhlimaan (1992)

Yökyöpelit:               Yökyöpelit (2015)

Jos ei levyjä henno ostaa, kirjastoista löytyy kattava tarjonta.

Yllä olevista levyistä puhkisoitetumpia ovat huikea Yökyöpelit, joka valittiin vuoden 2015 lastenlevyksi, sekä Hevisauruksen Jurahevin Ikivihreät ja Karvakorvan laulupurkki. Ipanapa- levyjä kuuntelimme paljon esikoisen kanssa, mutta hieman vähemmälle soitolle ne ovat viime aikoina jääneet. Ipanapa Räp (2013) oli odotuksiin nähden suuri pettymys. Ipanapa-levyjen idea on toki mahtava ja kyllä niistä paljon hyviä biisejä löytyy, esimerkiksi Ipanapa 3:lta löytyvä Teippileikki. Pikku Kakkosen musiikkivideot ovat olleet meillä viime aikoina todellisessa tehorotaatiossa, kuten nuorimmaisen top5:n osoittaa. Myös Pikku Kakkosen musarullaa -ohjelma on ollut suuressa suosiossa ja sieltä esimerkiksi Juice Leskisen sanoittama ja Jukka Siikavireen säveltämä Ole mulle kaveri Karvakuonojen Luusoppaa (1993) albumilta on noussut poikien suosikiksi. 

On sitä tullut kuunneltua toki muutakin musiikkia tämän koti-isä vuoden aikana. Itselleni yksi mieluisimpia musiikkielämyksiä kuluneen syksyn aikana on ollut Esa Kuloniemen maanantaisin YLE Radio Suomessa vetämä Bluesministeri- lähetys. Loistavaa musaa ja asiallinen toimittaja! Kokosin (lähinnä itselleni muistutuksena), seuraavan koti-isän vuoden 2016 soittolistan. Listan kappaleista suurin osa on vuonna 2016 ilmestyneitä. Kertooko allaoleva jotain kuulijan mielenmaisemasta? Spotify soittolistaa en siitä tehnyt, sillä vieläkään en ole tuon sovelluksen nuoraa kaulaani asettanut.

Anthrax: You got to believe (For All Kings, 2016)
Deftones: Phantom bride (Gore, 2016)
Yona: Nättii, eipä (Single, 2016)
Red Hot Chili Peppers: Go robot (The Getaway, 2016)
Paleface: Emme suostu pelkäämään (Single, 2016)
Stam1na: Elokuutio (Elokuutio, 2016)
Egotrippi: Vuosi nolla (Vuosi nolla, 2015)
Dream Theater: Dystopian overture (The Asthonishing, 2015)
Son Seals: Cotton picking blues (The Son Seals Blues Band, 1973 )
Sydän, Sydän: Ikuinen hehku (Molskis, 2016)
Seasick Steve: You can´t teach an old dog new tricks (You can´t teach an old dog new tricks, 2011)
Mariska: Mun ainoo rakkautein (Make you feel my Love) (Dylan Suomeksi, 2016)

Musiikki on tärkeä osa perheemme arkea ja yksi elämän peruspilareista jolla on voima muuttaa nyreiset kasvot hymyileviksi käden käänteessä. Ilo on ollut musiikin kuuntelun ohella soitella noiden poikien kanssa. Rauhaisasti sitä ei sentään vielä saa tehdä, mutta ei tuo pienimmäinen enää ihan koko aikaa ole itse kitarassa kiinni. Tosin toistakymmentä plektraa on hävinnyt jonnekin taikamaahan. Vanhempi lapsosista aloitti syksyllä pianotunnit ja kotiimme hankittiin sähköpiano. Sitä tämä nuorimmainen haluaa tietenkin hellävaraisesti silkinpehmein sormin hyväillä.

Siinä välineet syksyn pimeyden kukistamiseen.



Ei kommentteja: