Suomessa
tehdään paljon hyvää lastenmusiikkia. Sen on saanut ilokseen huomata
näinä vanhemmuuden vuosina. Itse muistan kuunnelleeni 80-luvun autereisina
auringon kiertoina lähinnä Rölliä, eikä sekään huonoa kuvaa lastenmusiikin
tasosta anna. Tuppuraisen Allu on loihtinut niin monta hienoa kappaletta, että
harva sellaiseen tasoon yltää. Vanhat Rölli-kasettini ovat visusti tallessa
lapsuuden kotonani lasivitriinissä kunniapaikalla. Röllin 40 laulun kokoelma löytyy kotoamme tupla-cd:nä ja vähän olen yrittänyt saada sällejä
kiinnostumaan. Jatkan yhä hommia. Lastenmusiikki on taas näitä termejä, joka ei
ehkä tee täyttä oikeutta taiteen laadulle. Kuka tätä musiikkia kuuntelee? Lapsetko vain? En väitä, etteikö Suomessa osattaisi
arvostaa lastenmusiikki- termin alle kategorisoituja julkaisuja, mutta jotenkin hieman ala-arvoiselta tai vähemmän varteenotettavalta taiteelta tuoksahtava
kaiku sanassa on. Tekeekö esimerkiksi lastenmusiikkiyhtye Herra Heinämäen & Lato-orkesterin Heikki Salo sanoituksia
Lato-orkesterille puolivillaisesti ja soololevyilleen tai Miljoonasateelle suuremmalla
pieteetillä? En usko. Kuvio voi kulkea toistakin rataa. Esimerkiksi Juice Leskisen mainio Haitaribussi (1993) ”lasten”-levy sisältää mielestäni onnistuneempaa lyriikkaa, kuin taiteilijan laajan tuotannon joissain toisissa tekeleissä. Ei minulla toisaalta ole heittää mitään vaihtoehtoa sanaparille lastenmusiikki.
Lastenmusiikin yhteydessä näkee myös usein puhuttavan musiikista, joka on
suunnattu lapsiperheille tai lapsenmielisille, mitä se sitten ikinä
tarkoittaakaan. Kuka tahansa tätä
musiikkia toki voi kuunnella, mutta onpa niinkin, että eipä löytynyt hirveästi
omasta hyllystä ns. lastenmusiikkia, ennen poikien syntymää. Ehkä M.A. Nummisen
Valtavan jäniksen (2002) omistin Röllin
lisäksi, mutta siihen se taisi jäädä. Sittemmin on tullut hommattua useampikin
ko. genreen kuuluva teos. Tässä tekstissä on tarkoitukseni kirjoitella lapsiemme mielimusiikista, siitä mitä
meillä on viime vuosina paljon soitettu ja mistä siinä sivussa myös vanhemmat
ovat havainneet ilokseen tykkäävänsä. Alkuvuoden eräässä blogitekstissä kirjoittelin myös musiikista. Sen verran merkityksellinen aihe vaatii kuitenkin vuoden aikana toisen kirjoituksen. On ollut kiitollista huomata, että tämä nuorempi ihmislapsi suorastaan
haltioituu musiikista. Jos kuluneen kotivuoden soittolistoja kokoisin, pojan
top5 näyttäisi kutakuinkin tältä:
Hannele Huovi & Soili Perkiö: Koiraräppi (Karvakorvan laulupurkki, 2010)
Yökyöpelit:
Allakka Pullakka (Yökyöpelit, 2015)
Pikku
kakkosen musiikkivideot: Pikku Kakkonen on sun puolella. (Tekijätietoja en
löytänyt)
Hevisaurus:
Jee Hevisaurus (Jurahevin Ikivihreät, 2014)
Pikku
kakkosen musiikkivideot: Pomppimaan (Tekijätietoja en löytänyt)
Siinä
on biisejä, jotka ovat herättäneet kenties suurimman innostuksen tässä
taaperossa. Mittarina toimikoon se, että näiden biisien tahtiin lapsi on
alkanut eniten nytkyttää. Nytkytys tässä yhteydessä tarkoittaa lapsen jäljittelemätöntä jammailua, jossa polvet lyövät loukkua ja ylävartalo tekee hallitun
hallitsematonta liikettä. Sitä on ilo katsoa.
Kuluneen syksyn arkipäivien tärkeimpiä ohjelmanumerojamme on ollut torstai aamupäivien musiikkituokio läheisessä Oravapuistossa (leikkipuisto Herttoniemi). Tuolloin klo 10.15 pärähtää käyntiin suosittu laulutuokio leikkipuiston ohjaajien Helenan ja Juha-Matin johdolla. Aikamoinen kuhina tuolloin puiston sisätiloissa käy, kun vanhemmat lapsineen tulevat monille muillekin ilmeisen odotettuun viikoittaiseen musiikkihetkeen. Tuon puolen tunnin aikana Juha-Matti soittelee sekä mandoliinia että kitaraa ja laulelee osallistuvan yleisön kanssa tuttuja ja hieman tuntemattomiakin lastenlauluja. Helena laulelee mukana ja leikkii erilaisilla eläinaiheisilla käsinukeilla, jos laulun sisältö sen vaatii. Yleisö elää mukana ja silminnähden nauttii, niin lapset kuin vanhemmatkin. Lapset saavat aina myös osallistua soitantaan, kun puolivälissä jaetaan rytmimunia ja kapuloita. Niitä on mukava soitella ja tietenkin maistella. Torstain lauluhetkessä olemme kuunnelleet pojan kanssa kotonakin paljon soitettuja Vauvan vaaka & Karvakorvan laulupurkki -levyjen mainioita kappaleita, kuten Metrolla mummolaan, Kanapolkka, Muotilaulu tai Heppuli Keppuli. Perinteiset ihhahhaat ja leipuri hiivat ovat tulleet lapselle sangen tutuiksi laulutuokion kautta, mutta paljon hienoja, vaan ei niin soitettuja/tunnettuja lauluja olemme myös saaneet torstaisin kuulla. Yhtenä esimerkkinä Pikku Papu Orkesterin Leppäkertun aamutoimet.
Kuluneen syksyn arkipäivien tärkeimpiä ohjelmanumerojamme on ollut torstai aamupäivien musiikkituokio läheisessä Oravapuistossa (leikkipuisto Herttoniemi). Tuolloin klo 10.15 pärähtää käyntiin suosittu laulutuokio leikkipuiston ohjaajien Helenan ja Juha-Matin johdolla. Aikamoinen kuhina tuolloin puiston sisätiloissa käy, kun vanhemmat lapsineen tulevat monille muillekin ilmeisen odotettuun viikoittaiseen musiikkihetkeen. Tuon puolen tunnin aikana Juha-Matti soittelee sekä mandoliinia että kitaraa ja laulelee osallistuvan yleisön kanssa tuttuja ja hieman tuntemattomiakin lastenlauluja. Helena laulelee mukana ja leikkii erilaisilla eläinaiheisilla käsinukeilla, jos laulun sisältö sen vaatii. Yleisö elää mukana ja silminnähden nauttii, niin lapset kuin vanhemmatkin. Lapset saavat aina myös osallistua soitantaan, kun puolivälissä jaetaan rytmimunia ja kapuloita. Niitä on mukava soitella ja tietenkin maistella. Torstain lauluhetkessä olemme kuunnelleet pojan kanssa kotonakin paljon soitettuja Vauvan vaaka & Karvakorvan laulupurkki -levyjen mainioita kappaleita, kuten Metrolla mummolaan, Kanapolkka, Muotilaulu tai Heppuli Keppuli. Perinteiset ihhahhaat ja leipuri hiivat ovat tulleet lapselle sangen tutuiksi laulutuokion kautta, mutta paljon hienoja, vaan ei niin soitettuja/tunnettuja lauluja olemme myös saaneet torstaisin kuulla. Yhtenä esimerkkinä Pikku Papu Orkesterin Leppäkertun aamutoimet.
Seuraavia
lastenmusiikki levyjä voin ilolla suositella kaikille lastenmusiikille
otollisessa elämäntilanteessa eläville. Näitä meillä on kuunneltu,
joitain vähemmän, joitain sitäkin enemmän. Monissa alla olevien levyjen
laululyriikoista löytyy tasoja, jotka miellyttävät vanhempaakin kuuntelijaa. Joululahjana musiikki on aina varteenotettava vaihtoehto. Ja jos ei konkreettisesti levyjä enää mistään löydä/saa, alla olevista levyistä suurimman osan voi ostaa esimerkiksi iTunesista. Nuorimmaiselle pukki saattaa tuoda vuoden 2016 lastenlevyksi valitun Lastenmusiikki-orkesteri Ammuun Metsään-teoksen.
Ella
ja Aleksi: Parhaat laulut (2011)
Hannele Huovi &
Soili Perkiö: Vauvan vaaka (2002)
Karvakorvan laulupurkki (2010)
Herra Heinämäen
Lato-orkesteri: Nyree näkkäri (2007)
Äiti venyy (2010)
Musiikkia elokuvasta Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri (2011)
Hevisaurus: Vihreä vallankumous (2013)
Jurahevin ikivihreät (2014)
Ipanapa: Ipanapa iltalaulut (2009)
Juice Leskinen: Haitaribussi (1993)
M.A. Numminen: Valtava jänis - Gommin ja Pommin kaikki seikkailut (2002)
Orffit: Kuinka bumerangia heitetään (2013)
Haloo Kalevala (2014)
Paukkumaissi: Paukkumaissi (2006)
Popkornitorni (2008)
Huhuu, kuu (2010)
Putumayo Kids
Presents: Reggae playground (2006)
Jazz playground (2009)
Pentti Rasinkangas
ja Ohilyönti: On karhut nousseet juhlimaan (1992)
Yökyöpelit: Yökyöpelit (2015)
Hannele Huovi &
Soili Perkiö: Vauvan vaaka (2002)
Karvakorvan laulupurkki (2010)
Herra Heinämäen
Lato-orkesteri: Nyree näkkäri (2007)
Äiti venyy (2010)
Musiikkia elokuvasta Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri (2011)
Hevisaurus: Vihreä vallankumous (2013)
Jurahevin ikivihreät (2014)
Ipanapa: Ipanapa iltalaulut (2009)
Juice Leskinen: Haitaribussi (1993)
M.A. Numminen: Valtava jänis - Gommin ja Pommin kaikki seikkailut (2002)
Orffit: Kuinka bumerangia heitetään (2013)
Haloo Kalevala (2014)
Paukkumaissi: Paukkumaissi (2006)
Popkornitorni (2008)
Huhuu, kuu (2010)
Putumayo Kids
Presents: Reggae playground (2006)
Jazz playground (2009)
Pentti Rasinkangas
ja Ohilyönti: On karhut nousseet juhlimaan (1992)
Yökyöpelit: Yökyöpelit (2015)
Yllä olevista levyistä puhkisoitetumpia ovat huikea Yökyöpelit, joka valittiin vuoden 2015 lastenlevyksi, sekä Hevisauruksen Jurahevin Ikivihreät ja Karvakorvan laulupurkki. Ipanapa- levyjä kuuntelimme paljon esikoisen kanssa, mutta hieman vähemmälle soitolle ne ovat viime aikoina jääneet. Ipanapa Räp (2013) oli odotuksiin nähden suuri pettymys. Ipanapa-levyjen idea on toki mahtava ja kyllä niistä paljon hyviä biisejä löytyy, esimerkiksi Ipanapa 3:lta löytyvä Teippileikki. Pikku Kakkosen musiikkivideot ovat olleet meillä viime aikoina todellisessa tehorotaatiossa, kuten nuorimmaisen top5:n osoittaa. Myös Pikku Kakkosen musarullaa -ohjelma on ollut suuressa suosiossa ja sieltä esimerkiksi Juice Leskisen sanoittama ja Jukka Siikavireen säveltämä Ole mulle kaveri Karvakuonojen Luusoppaa (1993) albumilta on noussut poikien suosikiksi.
On sitä tullut kuunneltua toki muutakin musiikkia tämän koti-isä vuoden aikana. Itselleni yksi mieluisimpia musiikkielämyksiä kuluneen syksyn aikana on ollut Esa Kuloniemen maanantaisin YLE Radio Suomessa vetämä Bluesministeri- lähetys. Loistavaa musaa ja asiallinen toimittaja! Kokosin (lähinnä itselleni muistutuksena), seuraavan koti-isän vuoden 2016 soittolistan. Listan kappaleista suurin osa on vuonna 2016 ilmestyneitä. Kertooko allaoleva jotain kuulijan mielenmaisemasta? Spotify soittolistaa en siitä tehnyt, sillä vieläkään en ole tuon sovelluksen nuoraa kaulaani asettanut.
Anthrax: You got to believe (For All Kings, 2016)
Deftones: Phantom bride (Gore, 2016)
Yona: Nättii, eipä (Single, 2016)
Red Hot Chili Peppers: Go robot (The Getaway, 2016)
Paleface: Emme suostu pelkäämään (Single, 2016)
Stam1na: Elokuutio (Elokuutio, 2016)
Egotrippi: Vuosi nolla (Vuosi nolla, 2015)
Dream Theater: Dystopian overture (The Asthonishing, 2015)
Son Seals: Cotton picking blues (The Son Seals Blues Band, 1973 )
Sydän, Sydän: Ikuinen hehku (Molskis, 2016)
Seasick Steve: You can´t teach an old dog new tricks (You can´t teach an old dog new tricks, 2011)
Mariska: Mun ainoo rakkautein (Make you feel my Love) (Dylan Suomeksi, 2016)Musiikki on tärkeä osa perheemme arkea ja yksi elämän peruspilareista jolla on voima muuttaa nyreiset kasvot hymyileviksi käden käänteessä. Ilo on ollut musiikin kuuntelun ohella soitella noiden poikien kanssa. Rauhaisasti sitä ei sentään vielä saa tehdä, mutta ei tuo pienimmäinen enää ihan koko aikaa ole itse kitarassa kiinni. Tosin toistakymmentä plektraa on hävinnyt jonnekin taikamaahan. Vanhempi lapsosista aloitti syksyllä pianotunnit ja kotiimme hankittiin sähköpiano. Sitä tämä nuorimmainen haluaa tietenkin hellävaraisesti silkinpehmein sormin hyväillä.
Siinä välineet syksyn pimeyden kukistamiseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti